Pelle Miljoona 60 vuotta

Kirjailija-muusikkolegenda Pelle Miljoona täytti 10. helmikuuta 60 vuotta. Pellen pitkäaikainen kustannustoimittaja, kustannuspäällikkö Harri Haanpää kirjoitti ystävästään näin:

Tie on ollut Pellen elämän ja tekemisten johtomotiivi. Evakkoretkelle joutuneiden vanhempien pojalla on jopa oma nimikkotie. Sillä tuskin on punkin kanssa mitään tekemistä, että tien nimi on kirjoitettu väärin: Pelle Miljoonantie.

Ei se mitään. Tien päälle ovat henkilönsä laittaneet Homeros, Cervantes, Hans Jacob von Grimmelshausen, Gogol, Juhani Aho, Jack Kerouac, Cormac Mc Carthy ja monet muut kirjailijat, esimerkiksi Pelle. Hobojen ja mustien musiikissa – ennen Chuck Berryn aikakautta – siististi cool matkantekoväline oli juna. Sen vihellykseen sisällytettiin kaipuu kotiin tai taivaaseen. Juna merkitsi usein myös uhkaa: esimerkiksi So Many Roadsissa paikalleen jämähtänyt laulun minä ulvoo sitä, että juna – tarkemmin sanoen: B & O – on vienyt beibin pois.

60-luvun puolivälissä, marraskuussa, Pelle osoitti itsenäistymisen merkkejä, kun hän sanoi äidilleen Einiskälle, että sen tänään hän ei jää katsomaan mitä Tammelan Vesalle tapahtuu töllössä. ”Mie lähen kattoon Renegadesii”, Pelle sanoi ja lähti, vaikka Einiskä sanoi huutomerkin kanssa: ”Sie et lähe mihinkään!” Koska scenelle, sisään, Kino Heloon maksoi kolme markkaa, Pelle kyykki illan korva lavantakaisen seinän tuuletuskanavan ritilässä, diggaili Cadillacia ja kuuli kuinka likat kirkuivat.

Ehkä tuo ilta oli käännekohta Pellen elämässä. Pikkupojassa ja pikitiessä havahtuminen tapahtuu kesäyönä: poika hiipii ulos salaa äidiltään, jää tuijottamaan rekan perään ja vartuttuaan pääty tielle – pitkälle ja lavealle – jolta ei pysty koskaan palaamaan.  Teistä pitkin ja lavein, myös Pellen tuotannossa, on moottoritie.

Rosan maalaus [jonka Like Pellelle ojensi] on näköiskuva Pellestä, kivellä istuneesta pikkupojasta, toisen polven evakosta, jota myrsky kuljettaa.

Milloin sen silmässä, milloin tuulen selässä. Edelleen.