Hanne Örstavik
Hanne Örstavik

Hanne Örstavik

Hanne Örstavik (s. 1969) on yksi huomattavimmista nuoremman sukupolven norjalaisista nykykirjailijoista. Hänen kielellinen taituruutensa on vertaansa vailla. Örstavikin tyylille ominaista on trillerimäisen tarkka psykologinen kerrontatekniikka yhdistettynä hienoon tilannekuvaukseen ja ihmismielen tiedostomattomien käyttäytymistapojen tulkintaan. Örstavik käsittelee ihmisten välistä kommunikaatiota tuoreesta näkökulmasta, välillä pelottavan todentuntuisesti. Örstavikin teksti on kaunista, arkipäiväistä ja niin minimalistista, että se on lähes näkymätöntä.

Örstavik on julkaissut yhteensä kuusi romaania, lisäksi hänen tekstejään on julkaistu eri antologioissa. Örstavik on myös kääntänyt norjaksi ranskalaista lyriikkaa.

Hanne Örstavik syntyi Norjan Finnmarkissa. Hän on valmistunut Oslon yliopistosta pääaineenaan sosiologia, psykologia ja ranskan kieli, sen lisäksi hän on opiskellut Valtion opettajakorkeakoulussa mm. dramaa ja teatterikommunikaatioita sekä suorittanut Kirjailijaopinnot Bøssa.

Örstavikin ensimmäinen suomennettu romaani Rakkaus (2003) on koskettavan ja modernin trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa, Yhtä totta kuin olen todellinen, ilmestyi syksyllä 2003 ja Kulunut aika syksyllä 2004.

Yhtä totta kuin olen todellinen avaa kirjaimellisesti oven nuoren psykologian opiskelijan Johannen päivään. Örstavik kuvaa äärimmäisellä tarkkuudella kuinka Johannen universumi hajoaa palasiksi ja osittain palautuu ennalleen juuri tuona päivänä. Teoksessa niin lukija kuin kirjan päähenkilökin lukkiutuvat klaustrofobiseen tilaan.

Örstavikin teoksille on yhteistä niiden kielellinen rikkaus. Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö teosten henkilöt osallistuisi aktiivisesti tapahtumiin. Kirjan teksti kokonaisuudessaan koostuu päähenkilön ajatusmaailman kuvauksesta muutaman tunnin ajalta. Arkipäiväisistä olosuhteista Örstavik rakentaa yllätyksellisen, moniulotteisen ja suggeroivan jännityksen. Teos on teknisesti vapaa ja kantaa psykologisuudessaan syvälle. Hienoa on Örstavikin varmuus, kuinka hän rakentaa uudenlaisen, vastakohtaisen version Rakkaudelle. Yhtä totta kuin olen todellinen -teoksen juonessa äidin ja lapsen välinen suhde ei ole torjuva kuten Rakkaudessa vaan se tukahduttaa. Päähenkilö ei ole jäänyt ulos lukkojen taakse vaan hänet on lukittu sisään. Tilanne jonka ympärille romaani on rakennettu on yksinkertaisuudessaan nerokas.

Kulunut aika hienovireinen kuvaus vanhemman yliotteesta ja lapsen loputtomasta kyvystä mukautua.

Uusin suomennos, Pappi, on kuvaus Livistä, 35-vuotiaasta papista pohjoisessa saamelaiskylässä. Eräänä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen Liv kutsutaan kotiin, jossa nuori tyttö on hirttäytynyt. Livin pohdinnat, muistot ja kokemukset vievät tarinaa soljuen eteenpäin. Kysymyksenasettelut ovat eksistentiaalisia: miten elää itsensä ja muiden kanssa?
Palkinnot:
Tanums kvinnestipend, 1998
P2-romanpris kirjallaan Yhtä totta kuin olen todellinen, 1999
Sult-prisen, 1999
Havmannprisen kirjallaan Kulunut aika, 2000
Oktober-prisen, 2000
Doblougprisen, 2002
Amalie Skramprisen, 2002
Brage, kirjallaan Pappi, 2004

Lue Rakkauden arvostelu Kiiltomadossa.