Shlomo Venezia

Sonderkommandot olivat keskitysleirien juutalaisvangeista koottuja erikoisryhmiä, joiden tehtäviin kuului ruumiiden hävittämisen lisäksi muun muassa kultahampaiden irrottaminen ja naisten hiusten talteenotto. Heitä jäi eloon vain kourallinen.
Shlomo Venezia (s. 1923 Thessalonikissa Kreikassa) oli yksi tällainen sonderkommando Auschwitz-Birkenaun leirillä.
Venezian perhe pakotettiin saksalaisten junaan, joka saapui Auschwitziin 11.4.1944. Heti saavuttuaan hän näki kaksi pikkusisakoaan ja äitinsä leirin judenrampella viimeisen kerran.
Venezia joutui Sonderkommando-ryhmään. Hän päätteli nopeasti, että edellinen ryhmä oli tapettu ja korvattu uusilla vangeilla. Natsit eivät halunneet jättää eloon hirmutekojensa ensi käden silminnäkijöitä. Hän kertoo, että aluksi kalmantuntu oli niin kamalaa, ettei hän saanut syötyä edes kalvavasta nälästä huolimatta. Lopulta kaikkeen turtui.
Vapauden koittaessa Venezialla todettiin keuhkotauti, ja hän joutui viettämään vuosia sairaaloissa ennen kuin pääsi tavallisen elämän syrjään kiinni. Oman tarinansa hän pakottautui kertomaan vasta vanhuksena taistellakseen antisemitismin uutta nousua vastaan.
Hänellä on vaimo ja kolme lasta. Hän tapasi eloonjääneet sisaruksensa, isosiskon ja veljen, sodan jälkeen.