Kauniisti ja haikeasti elämän käännekohdista Iltojen sinessä alkaa heinäkuun 26.

päivä 2010 Didionin muistellessa tyttärensä Quintana Roon seitsemän vuotta aiemmin pidettyjä häitä. Ajatus siitä, että tänään olisi tyttären seitsemäs hääpäivä, herättää eloisia tuokiokuvia Quintanan lapsuudesta ja kouluvuosista. Didion pohtii tytärtään ja rooliaan vanhempana, kysyy suoria kysymyksiä, joita kuka tahansa lapsensa menettänyt kysyisi. Hän tuntee epäonnistuneensa, eikä tiedä johtuiko se ymmärtämättä tai löytämättä jääneistä vihjeistä. Ajatuksiin kytkeytyy saumattomasti sattumuksia, jotka korostavat hänen omaa ikäänsä, jota hänen on vaikea tunnustaa saati hyväksyä. Iltojen sini – pitkät, vienot illan tunnit kesäpäivänseisauksen jälkeen – on ”vastakohta kirkkauden sammumiselle, mutta myös varoitus siitä”. Didionin Iltojen sinessä puolestaan on paitsi unohtumaton myös syvästi liikuttava – ja tyylillisesti loistokas.