Lataa kuvaTekijät: Einar Már Guðmundsson, Einar Már Gudmundsson
ISBN kirja: 951-578-660-6
Suomentaja: Tuula Tuuva
Katso kaikki kirjat kategoriasta: Suomennettu kaunokirjallisuus
Avainsanat: Einar Már Guðmundsson, Like, Suomennettu kaunokirjallisuus, Tuula Tuuva
Einar Már Guðmundsson, Einar Már Gudmundsson
Jalanjäljet taivaalla
Romaanin kantavana teemana on köyhän ihmisen asema ja ihmisarvo 1930-luvun Islannissa.
Tätä romaania voi pitää yhteiskunnan pienoismallina, jossa perhe alkaa päästä jaloilleen siinä vaiheessa, kun köyhä ja eristynyt Islantikin alkaa pyrkiä maailman rikkaimpien maiden joukkoon. Jalanjäljet taivaalla kertoo Gudnyn ja Ólafurin perheestä. Ólafur on kalastusaluksella työskentelevä viinaanmenevä ja väkivaltainen mies, jonka tili ei aina säily kotiin asti. Gudny yrittää parhaansa mukaan pitää perhettä kasassa, mutta lopulta lapset sijoitetaan kasvateiksi sinne tänne. Einar Már Gudmundsson (s. -54) sai Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1995 romaanillaan Kaikkeuden enkelit, joka ilmestyi samana vuonna myös suomeksi. Häneltä ilmestyi vuonna 1996 suomeksi romaani Pyöreän portaikon ritarit. ”Historiallisen romaanin sijasta Gudmundsson on tavoittanut saagojen ja eeposten kerrontatavan. Jalanjäljet taivaalla onkin eräänlainen uuseepos, jonka pienet tarinat sisältävät kokonaisen maailmankuvan. Näkökulma pysyy kuitenkin koko ajan tukevasti sen niin sanotun pienen ihmisen tasolla.” – Kanerva Eskola, Aamulehti ”[Romaanin] [k]erronta on rehevää, kuten kovasti palkitulta ja paljon käännetyltä Einar Már Gudmundssonilta on jo opittu odottamaan.” – Eero Karisto, Nykypäivä ”Gudmundssonin kuvama mennyt maailma uhkuu nykyään kovin epämuodikasta romanttista idealismia. Jalanjäljet kohoavat ryysyrannasta taivaalle, unelmat putoavat pilvistä maahan ja toteutuvat. [---] [Romaanin soisi] päätyvän makeaksi herkuksi mahdollisimman monelle yöpöydälle.” – Heli Peltoniemi, Lumooja ”Tuula Tuuva on jälleen tehnyt naisen työn arvostetun islantilaisen kirjallisuuden suomentamisessa [---].” – Samuli Isola, Ilta-Sanomat ”Islannin ankarat luonnonolosuhteet [---] luovat ihmisen olemassaoloon sellaisen puristussuhteen, että kaikki teennäinen ja epäolennainen jää väistämättä kuvauksesta pois [---]. Juuri siitä tulee tämä vahvan elämäntunteen synnyttämä todellisuuskuva, pelkistyneisyydessään vastaansanomaton.” – Hannu Waarala, Etelä-Suomen Sanomat
Tätä romaania voi pitää yhteiskunnan pienoismallina, jossa perhe alkaa päästä jaloilleen siinä vaiheessa, kun köyhä ja eristynyt Islantikin alkaa pyrkiä maailman rikkaimpien maiden joukkoon. Jalanjäljet taivaalla kertoo Gudnyn ja Ólafurin perheestä. Ólafur on kalastusaluksella työskentelevä viinaanmenevä ja väkivaltainen mies, jonka tili ei aina säily kotiin asti. Gudny yrittää parhaansa mukaan pitää perhettä kasassa, mutta lopulta lapset sijoitetaan kasvateiksi sinne tänne. Einar Már Gudmundsson (s. -54) sai Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1995 romaanillaan Kaikkeuden enkelit, joka ilmestyi samana vuonna myös suomeksi. Häneltä ilmestyi vuonna 1996 suomeksi romaani Pyöreän portaikon ritarit. ”Historiallisen romaanin sijasta Gudmundsson on tavoittanut saagojen ja eeposten kerrontatavan. Jalanjäljet taivaalla onkin eräänlainen uuseepos, jonka pienet tarinat sisältävät kokonaisen maailmankuvan. Näkökulma pysyy kuitenkin koko ajan tukevasti sen niin sanotun pienen ihmisen tasolla.” – Kanerva Eskola, Aamulehti ”[Romaanin] [k]erronta on rehevää, kuten kovasti palkitulta ja paljon käännetyltä Einar Már Gudmundssonilta on jo opittu odottamaan.” – Eero Karisto, Nykypäivä ”Gudmundssonin kuvama mennyt maailma uhkuu nykyään kovin epämuodikasta romanttista idealismia. Jalanjäljet kohoavat ryysyrannasta taivaalle, unelmat putoavat pilvistä maahan ja toteutuvat. [---] [Romaanin soisi] päätyvän makeaksi herkuksi mahdollisimman monelle yöpöydälle.” – Heli Peltoniemi, Lumooja ”Tuula Tuuva on jälleen tehnyt naisen työn arvostetun islantilaisen kirjallisuuden suomentamisessa [---].” – Samuli Isola, Ilta-Sanomat ”Islannin ankarat luonnonolosuhteet [---] luovat ihmisen olemassaoloon sellaisen puristussuhteen, että kaikki teennäinen ja epäolennainen jää väistämättä kuvauksesta pois [---]. Juuri siitä tulee tämä vahvan elämäntunteen synnyttämä todellisuuskuva, pelkistyneisyydessään vastaansanomaton.” – Hannu Waarala, Etelä-Suomen Sanomat
