Perhe kokoontuu jouluaterialle.

Ennen niin mahtipontinen, lapsiaan terrorisoinut isä on sairastunut Parkinsonin tautiin ja on nyt oman ruumiinsa vanki. Hänen päässään kajahtelevat sanat eivät enää kuulu hänen suustaan. Hän kompuroi ja pudottelee tavaroita. Jokainen leipäviipale, jonka hän suuhunsa työntää, saa hänen lapsensa huokailemaan: pitääkö isän antaa syödä - muita nautintoja hänellä ei enää ole - vaikka jokainen suupala vie hänet lähemmäksi hautaa? Mitä tehdä, kun joutuu kantamaan vastuuta ihmisestä, jolta kaikki nautinnot on kielletty? Pitääkö hänen elämäänsä pitkittää vai pitääkö häntä auttaa lyhentämään tuskaansa? Ruokapöydässä mielipiteet menevät ristiin. Kigalin sunnuntait -romaanin maailmanlaajuisen menestyksen jälkeen kanadalainen Gil Courtemanche (s. 1943) on kirjoittanut tiiviin ja intiimin romaanin, jossa kuvataan jälleen järkyttävää ihmiskohtaloa. Hän kirjoittaa Parkinsonin taudin riivaamasta isästä kiehtovasti ja esittää mestarillisin ottein esikoisromaanistaan tutun kysymyksen: miksi elää, miksi kuolla? Kaunis kuolema nostaa proosan keinoin esiin yhden näkökulman keskusteluun armokuolemasta ja ihmisarvoisesta elämästä.