“Marilynin hiuspinnin rauhaisa tunnelma ja pinnan alla kupliva epätoivo jäävät elämään mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen.” — “Siro osoittautuu todelliseksi taituriksi ihmismielen kuvaajana. Sen käsittelijänä, mistä kukaan meistä ei lopulta tiedä mitään.” – Sanna Sevänen, Aamulehti

“Siron romaanin palapelimäinen rakenne ja tematiikka muistuttaa eurooppalaisen romaanin voimahahmon, sveitsiläisen Max Frischin romaanien kysymyksenasetteluja.” —– Hannu Waarala, Savon Sanomat

“Marilynin hiuspinni rullaa komeasti arvaamattoman ankaraa loppuaan kohden. Kirjasta kasvaa myös ylistys niille pienille hetkille, jotka ovat mullistuksia ja historian siipien havinoita tärkeämpiä. Sirolta löytyy sävyjä postmodernista kuvavyörystä ja metatason ilakoinnista surumieliseen, lämpimään kaihoon.” —– Jani Saxell, Kiiltomato.net

“Vauraan keski-iän kiireettömyyteen ehättänyt aviopari elää päivästä toiseen mukavasti. Mies ja nainen osaavat toistensa kielen niin hyvin, ettei kahdenkeskisiä vitsejä tarvitse enää edes lausua ääneen. Sitten mies alkaa kirjaimellisesti unohtaa. Kadottaa kokemuksiaan ja muistiaan. (…) Surumielinen kirja kimpoilee kysymyksiä ja panee ajatuksen soljumaan. Samaistumiskohde on siis mies, sillä miehensä muuttumista seuraava vaimo on kuin peilipinta: epätodellisen vakaa.” —– Merja Määttänen, Sara

“Siron romaanin vahvoja puolia ovat aikaisempien teosten tapaan mielenkiintoisen elävä dialogi ja runollisen kauniit ihmismielen ja ympäröivän luonnon upeat kuvaukset.” —– Pertti Ehrnrooth, Karjalainen

“Paras syksyn romaani ja myös Siron tähänastisen tuotannon huippu.” –— Seppo Järvinen

Lue Kiiltomadon arvio

Siron aiemmista romaaneista sanottua:

“Harvinaista herkkua, monitasoista ja aistillista miehen pohdintaa.”— Jade

“Vangitseva ja vaikea, lempeä ja raaka. Hidas ja nopea.— Siron nimi muuttuu kirja kirjalta painavammaksi.” — Sara

“Sirolla on kaunis ja selkeä kieli. Romaanin hienosti siksak-kaavarakenne toimii.” — Keskisuomalainen

“Tunnevoimainen kuvaus vangitsee aistit.” — Parnasso