“Puolen tunnin loma on onnellisiksi tulevista ihmisistä kertova kirja, joka saa lukijan hyvälle ja seesteiselle tuulelle. Sellaisia kirjoja ei julkaista liikaa.”
– Terhi Rannela, Aamulehti

“Tekee mieli verrata Rantasen tekstejä ranskalaisiin mieluummin kuin suomalaisiin. Hänen optimistinen, valosta, ilosta ja kauneudesta nauttiva kirjoituksensa muistuttaa enemmän Philip Delermiä kuin Claire Castillonia.”
– Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti

“Pienten ja arkisten asioiden nostaminen esille viittaisi siihen, että kirjailija on pyrkinyt kuvaamaan elävän elämän sattumuksia ja ikään kuin koonnut yksiin kansiin koko tuttavapiirinsä rakkaustarinoiden alkumetrit.”
– Laura Leiwo, Hämeen Sanomat

“Teos muistuttaa, että toinen ihminen on usein vain silmäyksen, askeleen tai muutaman sanan päässä. Samalla se tarjoaa mainioita flirttivinkkejä!”
– Iltalehti

“Ihmisen ikävä toisen luo on ikuinen aihe. Kirjailija on kehittänyt samasta teemasta ihmeen paljon erilaisia muunnelmia. Ranska on juuri oikea ja uskottava maa näiden minitarinoiden tapahtumapaikaksi.”
– Marja-Liisa Lappalainen, Ilta-Sanomat

“Ellei lounastunnilla vielä uskalla puhutella mielenkiintoista vastaantulijaa, ehtii ainakin ahmaista kymmenkunta Leena Rantasen kirjoittamaa tuokiokuvaa. Niiden jälkeen kynnys ei ehkä olekaan niin korkea.”
– Hanna Sirniö, Kainuun Sanomat

“Rantasen kuvaamat tarinat sisältävät tilanteita, jolloin ihmisellä on mahdollisuus katsoa maailmaa ja omaa elämäänsä uusin silmin. — Sisäisen maailman uudistumista Rantasen teos valottaa moniarvoisesti ja monipuolisesti, ilman sitä — sentimentaalista paatosta, jota amerikkalainen viihdekulttuuri tuputtaa.”
– Hannu Waarala, Savon Sanomat

“Jotta näinkin pieneen muotoon onnistuu mahduttamaan moniulotteisen tilanteen ja ihmissuhdekuvion, on kirjailijan oltava tarkkasilmäinen – ja Rantanen on.”
– Sirpa Sutinen, Karjalainen

“Ilmaisussaan Rantanen pyrkii vaikeasti määrittyvään henkevyyteen, kutsuttakoon sitä vaikka runollisuudeksi. Tyylilaji on haastava ja virhealtis. Rantanen on kuitenkin Kunderansa lukenut, Bill Evansinsa kuunnellut ja Rohmerinsa katsonut. Tyylirikkoja ei juurikaan nähdä, aforistisia oivalluksia kylläkin.”
– Tommi Aitio, Kauppalehti

“Rantasen lyhytproosa on klassista, ajasta ja paikasta riippumatonta tarinointia. Hänellä on kyky kytkeä kontrastit, arkisen ja pyhän kokemukset samaan soppaan.”
– Irma Stenbäck, Helsingin Sanomat