Vaatimus tavalliseen elämään on ehkä radikaaleinta, mitä tänään voidaan esittää.

Hyvinvointivaltio on syvässä suossa. Tarvitaan radikaalia rakenteellista muutosta, radikaalia arjen arvostusta. 2010-luvun Suomessa asuu toista miljoonaa ihmistä, joita ajetaan syrjään. Heistä 700 000 elää köyhyysrajan alapuolella, alle 1 100 eurolla kuukaudessa. Työttömien, työllään heikosti toimeen tulevien, sairaslomalla olevien, itsensä työllistävien, pienyrittäjien, opiskelijoiden, eläkeläisten, lapsia hoitavien, siirtolaisten ja muiden erityisryhmiksi kutsuttujen on mahdotonta suunnitella elämäänsä, kun toimeentulo on epävarmaa. Olemme kaikki erityisryhmää jossakin elämämme vaiheessa. Ja silloinkin haluamme viettää hyvää elämää – arkea! Turvallisuus, läheisyys ja kiireettömyys ovat muuttuneet luksukseksi. Vaihtoehtoisten ratkaisujen on taattava toimeentulo ja muuttuvaa elämäntilannetta myötäilevät peruspalvelut. Ihmiset ovat erilaisia, ja turvattu arki antaa tilaa yksilöllisyydelle ja luovuudelle. Vaatimus tavalliseen elämään on ehkä radikaaleinta, mitä tänään voidaan esittää.