Ihmiset sanovat usein, että olen pessimisti; että en usko Venäjän kansan vahvuuteen; että Putinin vastustaminen on minulle pakkomielle ja ainoa päämäärä.

Minä näen kaiken, ja siinä koko ongelma onkin. Näen sekä hyvän että pahan. Näen, että ihmiset haluaisivat elämän muuttuvan paremmaksi, mutta koska eivät kykene muuttamaan sitä itse he peittävät totuuden keskittymällä positiivisiin puoliin ja teeskentelevät, että negatiivisia puolia ei ole olemassa. Jos ihmiset luulevat saavansa lohtua 'optimistisesta' ennusteesta, antaa heidän uskoa niin. Se tie on ehdottomasti helpompi mutta myös kuolemantuomio lapsenlapsillemme. Ennen kuolemaansa Anna Politkovskaja ehti koota yhteen päiväkirjamerkintöjä, artikkeleita ja muistiinpanoja. Joulukuusta 2003 elokuuhun 2005, sillä aikaa kun Putin pönkitti valtaansa ja eliminoi kaiken merkittävän vastarinnan, Anna puhui uhrien kanssa. Anna tapasi Beslanin koulukaappauksessa kuoliaiksi palaneiden lasten äitejä, hän kirjoitti Tshetshenian sodan vammauttamista ja kotimaansa unohtamista venäläissotilaista sekä jäljettömiin kadonneista tshetsheeneistä. Hän haastatteli Ramzan Kadyrovia, Putinin uutta suojattia, joka piileksii linnoituksessaan Tshetsheniassa. Anna kertoo myös pelosta, jota hän tunsi poistuessaan pimeään yöhön Kadyrovin kolmen aseenkantajan vauhdittamana. Politkovskaja ei syytä Venäjän ongelmista yksinomaan Putinia - hän suomii myös liberaalien ja demokraattien loputonta kiistelyä ja heidän kyvyttömyyttään yhdistyä tehokkaaksi oppositioksi, apaattista kansaa, joka protestoi vasta kun valtio käy ihmisten taskuilla, ja byrokraattien kiihkeää kaihoa Putinin lähipiiriin. Venäjän tapa kohdella omia kansalaisiaan saa Annalta pelottavan huonon arvosanan. Venäjän omatuntona tunnettu Anna Politkovskaja murhattiin kylmäverisesti kotitalonsa hissiin 7.10.2006.