Kirjailija Tuomas Liuksen kynästä: Kiitos, Don Johnson
Joka kerta, kun ryhdyn kirjoittamaan uutta tarinaa, törmään samaan kynnykseen. Turhaudun siihen, kuinka vaikeaa on keksiä juonta, jota joku lajityypin kirjailija ei olisi jo käsitellyt. Maailma on pelastettu, pommit purettu, virukset torjuttu ja terroristisolut neutralisoitu.
Vaikka vuoristoradan syöksyt osataan jo ulkoa, jonotetaan samaan kyytiin aina vain uudestaan. Mitä, jos jarrut eivät toimikaan juuri tällä kertaa? Mitä, jos sankari ei ehdikään hätiin? Tiedämme, ettei näin koskaan käy, mutta tuo ”mitä jos” kutkuttaa mielikuvitustamme ja houkuttelee meidät kerta toisensa jälkeen takaisin.
Ja juuri siksi minäkin aina lopulta ylitän kynnykseni. Tiedän, etten ole keksimässä pyörää uudestaan, mutta toivon lukijoitteni nauttivan nimenomaan siitä tavasta, jolla minä sitä pyöritän.
JAA TÄMÄ