Lyyti kertoo uutuuskirjassa elämästään skitsoaffektiivisen häiriön kanssa

Äänet käskevät häntä satuttamaan itseään, hyppäämään junan alle, viiltämään käsien suonet auki, riisuuntumaan kadulla alasti. Ensimmäiset harhat tulivat yläasteiässä. Lyyti oli varma, että hänen huoneessaan mätäni ruumis. Hän haistoi sen hajun.

Skitsoaffektiivista häiriötä sairastava Lyyti Laukka sai diagnoosin 26-vuotiaana, kahdeksan vuotta sitten. Kyseiseen häiriöön kuuluu skitsofrenian oireiden lisäksi maniaa tai masennusta.

Taitavan journalistin Jose Riikosen kirjoittama uutuuskirja kertoo Lyytin tarinan. Millaista on elää teini-ikä diagnosoimattoman sairauden kanssa? Miten diagnoosi muuttaa elämää? Samalla kirja pohtii mielenterveyden rajanvetoa: mistä puhumme, kun puhumme mieleltään sairaista tai terveistä, epänormaaleista ja normaaleista?

Harhat ovat pelottavia, mutta Lyyti ei anna periksi. Kirja tuo lohtua ja purkaa tabuja mielen häiriöiden taustalla.

”Olen huomannut, miten ihania ihmiset ovat. He eivät pelkää, vaan auttavat: tuntematon ihminen on soittanut minulle satoja kertoja ambulanssin. Ihmiset ovat kutsuneet syömään, antaneet mehua, vieneet kotiin. Yksi tyyppi osti minulle ruusun. Kerran olin kaulaa myöten joessa. Tuntematon mies haki minut sieltä rannalle.”

Jose Riikonen (s. 1986) on helsinkiläinen vapaa toimittaja, joka kirjoittaa muiden muassa Helsingin Sanomiin ja Ylelle. Hänen teksteilleen on tunnusomaista syvälle porautuva inhimillisyys ja suora mutta humaani tapa lähestyä vaikeita aiheita.

Kun mieli hajoaa – Lyytin tarina ilmestyy painettuna, e-kirjana sekä Ronja Keiramon lukemana äänikirjana. Teos on arvostelu- ja käsittelyvapaa 15.4.2026.

Haastattelupyynöt, pdf-vedokset ja arvostelukappaleet: adele.couavoux@like.fi

Kehottaa hyppäämään, Kehottaa riisuutumaan

Kehottaa satuttamaan itseä

Kehottaa tyydyttämään itseä julkisella paikalla

Lepertelee ja kertoo seksuaalisista teoista

Kertoo, kuinka äiti satuttaa

Kuiskii taustalla kuin radio tai tv olisi hiljaisella auki

Niin ettei oikein saa selvää

Kehottaa puremaan kättä, kehottaa kirkumaan

Kuiskii, että olen ruma ja tyhmä enkä osaa mitään

Kertoo, että olen ihan yksin

Huutaa niin että korviin sattuu, mutta en saa selvää