Jouni Hynysen Kiira Korven varustekassi ja muita naisen mysteerejä

Kiira Korven varustekassi ja muita naisen mysteerejä

Jouni Hynynen

Kuka piru kehtaa väittää, että nainen on muka hullu? Mieshän se hullu on! Ja vielä tyhmä hullu. Antakaahan kun pillutieteen maisteri, rakkauden salapoliisi herra Hynynen porautuu naisen ja hänen salaperäisen toosansa mysteereihin ja perustelee tätä teesiä hieman tarkemmin.

Mies on kuin kallio. Sen täytyy kestää paljon: kaikki kylmistä myrskyistä polttavaan aurinkoon, naisen selittämättömän rajuista mielialanvaihdoksista käsittämättömiin ulkonäön muutoksiin. Vanha vitsi siitä, miten kissasta saadaan lehmä – menemällä sen kanssa naimisiin – pitää Hynysen tekemän katu- ja baarigallupin mukaan täysin paikkansa noin 92 %:ssa suomalaisten solmimista avioliitoista.

Kuka kestää lehmää vaimona? Aivan oikein, vain hullu.

Miten lehmä määritellään? Lehmä päästää ensimmäiset ammuunsa jo ennen häitä. Hän kuvittelee naiivisti, että menee vain kerran elämässään naimisiin, ja haluaa, että tämä ainutkertainen tapahtuma televisioidaan Satuhäät-ohjelmaan. Hän haluaa Tauski Peltosen sinne laulamaan, tai muuten häät perutaan. Ei auta, hullu mies järjestää. Blondattu, Kanarialla ruskettunut hyppyritukka tulee, jos vaimonsa hakkaamiselta vain kerkeää, ja pelastaa miehen häät. Mutta se maksaa suuren pinon miehen kahisevaa. Tämän jälkeen nainen vaatii, että hääilmoitus on saatava Hesariin. Ja kuvan kanssa. Ilmoituksessa lukee Finlandersia lainaten: ”Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa.”

Yhteinen taival on alkanut. Startti on sujunut naisen suunnitelmien mukaan. Hän on saanut haluamansa, ja tulisi vaatimaan vielä lisää.

Metamorfoosi kissasta lehmäksi voi alkaa. Kuluu pari vuotta ja naisen perse leviää, reisiin tulee laardia ja akka alkaa muutenkin muistuttaa talvipakkasessa yksin roikkuvaa talipalloa, jota mies välillä käy hajamielisesti nokkimassa. Nainen pukeutuu leggingseihin, linttaan astuttuihin avokkaisiin, tennissukkiin ja teltan kokoiseen paitaan, jossa on Minni Hiiren kuva. Jalassa on rennon tyylikkäät, kirkkaan vaaleanpunaiset crocksit. Säärikarvat jäävät ajamatta, samoin viikset. Iho rasvoittuu ja limainen tukka roikkuu velttona kuin velhon hiha, ellei sitä sitten ole laitettu ponnarille jollain kirkkaan vihreällä tai pinkillä hiusdonitsilla. Ääni alkaa koveta, natsimaiset käskyt kajahtelevat maisemassa. Utareet roikkuvat.

Ja tällaisen hirviön kanssa pitäisi liikkua julkisilla paikoilla. Kuka sellaista kestää? Aivan oikein, vain hullu.

Kotioloissa nainen pukeutuu verkkareihin ja mummon kutomiin villasukkiin. Se on ihan okei, mutta kun niitä verkkareita ei kukaan koskaan pese. Kirpeät kusen ja valkovuodon hajut leijailevat huoneistossa. Katso siinä sitten naisten rantalentopalloa, saatana, kun silmiä kirvelee. Ja vieressä akka märehtii, mässyttää suklaata ja jäätelöä, koska on niin turhautunut tylsään perhe-elämäänsä ja mieheensä, joka ei ole aikoihin, jostain kumman syystä, osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa sotanorsua kohtaan.

Nainen turhautuu lisää. Ensin alkaa paskan puhuminen muista, häntä kauniimmista naisista. Heidän ulkonäöstään, pukeutumisistaan sekä huoramaisesta käyttäytymisestään. Tämän jäkätyksen jälkeen hän alkaa haaveilla muista miehistä. Varsinkin rokkareista, sellaisista, joista kaikki muutkin pitävät ja joiden levyjä saa helposti Anttilasta muiden ostosten lomassa. Lauri Tähkä on ihana, mutta kyllä se Hynynenkin omalla luolamiesmäisellä asenteellaan on aika hottis. Ja sille on ihana lähetellä pikkutuhmia sähköpostiviestejä, koska se osaa vastata niihin ihanasti, laittaa sanansa niin, että lehmä tuntee itsensä naiseksi taas. Näin lehmän pillu pysyy märkänä ja stand by -tilassa, vaikka se kasvaakin käytön puutteesta jo jäkälää ja naisen olemus muutenkin on silkkaa napajäätikköä. Hätätapauksessa myös urheilijat käyvät. Lehmä matkustaa Turkuun ja päivystää Mehiläisen kupeessa, jos vaikka sattuisi näkemään vilauksen David Beckhamista tämän ollessa siellä leikattavana. Voiko alemmaksi enää vajota? Voi. Menemällä prinsessa Victorian ”satuhäihin” Tukholmaan. Ja lehmähän menee, sillä hehän ovat jollain käsittämättömällä logiikalla lähes sukulaisia.

Nämä pienet lipsahdukset eivät miestä haittaa. Hän jaksaa yrittää, sillä hän on hullu. Mies rakentaa talon! Tämä projekti kestää vuosia. Ja vieressä lehmä märehtii, inuu ja ammuu ja lirkuttelee muiden kollien perään, ja ihmettelee, että miksi ei ole jo valmista, jotta pääsisi sisustamaan siten kuin Innossakin tehtiin se unelmakoti. Akka ompelee itse verhot, vaikka ei osaa. Hän kuvittelee osaavansa ja pääsee näin purkamaan taiteellisia lahjojaan, jotka mies kuulemma on tukahduttanut jo heti seurustelun alkuvaiheessa. Lukion kuvaamataidon numero oli kahdeksan ja opettaja oli kehunut jotain vesivärimaalaustakin, joten kyllähän lehmä on jo lähes valmis taiteilija ja sisustaja, saatana! Teatterikorkeakoulustakin nainen joskus haaveili, meni melkein jo pääsykokeisiinkin, mutta sitten työ makeistehtaalla ja lasten syntymät tulivat väliin.

Lehmän luomisvimma jatkuu. Uuden talon pihaan pitää saada joku vitun japanilainen kivipuutarha, koska kivi elementtinä on niin muodikas. Kiva piha -ohjelmassakin tehtiin niin ja se näytti helpolta. Kuistille täytyy saada ukin ja mummon vanha, perinnöksi taisteltu pirttipöytä, jotta siinä voisi kesäaamuisin nauttia kupposet kuumaa, vaikkei siihen todellisuudessa koskaan aikaa olekaan.

Kuka tällaista kestää? Aivan oikein: vain hullu.

Nainen terrorisoi perhe-elämää halujensa mukaan, ja miehellä ei ole siihen mitään sanomista. Järjen käyttö ei ole sallittua. Lapset kasvatetaan uusimpien kasvatusoppaiden mukaisesti, jottei tulisi jotain vitun traumoja. Nurkissa pyörii vain pehmoleluja, joita lapsen on turvallista halutessaan halailla. Becel vaihtuu voiksi ja voi beceliksi aina puolivuosittain julkaistavien uusimpien terveystutkimusten mukaan. Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä naisen mielivaltaisesta, jyräävästä ylivoimasta.

Lyhyesti sanottuna nainen on yhtä suuri kuin perhe. Muut sen jäsenet ovat enemmän ja vähemmän vain tiellä ja merkityksettömiä. Nainen määrittelee koko perhe-käsitteen. Perhe toimii ja elää naisen laatiman järjestyksen mukaan. Jos miehellä on tähän jotain sanomista, hän on väärässä. Eikä rakasta perhettään tarpeeksi, eikä ainakaan oikealla tavalla. On vain yksi tapa olla ja elää perheessä. Se on naisen tapa.

Osaa nainen rentoutuakin. Kun viimein, kuukausia tai pahimmassa tapauksessa vuosia kestäneen jahkailun ja suunnittelun jälkeen, se vitun lehmä saa omia perheimperiumejaan hallitsevat kouluaikaiset natsiystävänsä kasaan, silloin vedetään jo ennestään turvoksissa olevat lärvit todella turvoksiin. Ilta kuluu omaa miestä haukkuessa ja maristessa perhe-elämän raskaudesta ja siitä, että nainen on se, joka joutuu kotona tekemään kaiken. Sujuvasti unohdetaan se, että mies kyllä tekisi, mutta kun se ei naiselle kelpaa. Jossain humalan kliimaksikohdassa räpsitään kännykkäkameralla kuvia samaan baariin eksyvästä julkkiksesta ja kuitataan niillä muutaman kympin palkkio 7 päivää -lehdestä, jonka viikoittainen putoaminen postiluukusta on naisen kirjallisten harrastusten ainoa ilmentymä. Ilta päättyy kuukautisverellä kirjoitettuun sopimukseen siitä, että tämä aivosymposium on pakko ottaa uusiksi, vaikka kaikki tietävät, ettei näin tapahdu koskaan. Aika ei riitä, sillä kotona odottaa valtakunta, joka ei ilman natsihallitsijaansa tule toimeen.

Ah, ihana nainen. Tarinaa tuosta luomakunnan kruunusta riittäisi loputtomiin, mutta nyt lienee loppulauseiden, pelkkiin faktoihin perustuvan tarinointini kiteytyksen aika.

Lyhyesti: nainen on kuin luistelutreeneistä suihkunraikkaana palaava Kiira Korpi. Näky on ihana, kaunokainen loikkii maisemassa kuin bambi. Aamukaste nousee höyrynä kuulaaseen syysilmaan, aurinko heittää viimeisiä säteitään ennen pimeää talvea ja puut, nuo Äiti Luonnon kauneimmat silmäterät, kumartavat ja pudottavat lehtensä tämän ihanuuden edessä. Jumala katsoo luomustaan ja myhähtää tyytyväisenä. Mutta kun Kiira avaa kotona varustekassinsa, sielunsa salaisuudet, sieltä hyökkää kusen, paskan, kuukautisveren ja hien hajujen tyrmäävä sinfonia. Revi siitä sitten.

Ja mieshän repii, sillä hän on hullu.