Kivi Larmola

Kivi Larmola (s. 1966) on toiminut ammattimaisena sarjakuvantekijänä jo vuodesta 1986. Kivi tunnetaan myös musiikkiteknologian journalistina, vapaana toimittajana, muusikkona ja laulunkirjoittajana; kulttuurin monitoimimiehenä lajiin ja muotoon katsomatta. Poliittiselta katsannoltaan Kivi on humaani kapinallinen, ihmisten vapauden, itsenäisen vastuun ja tasa-arvoisuuden kannattaja, joka vieroksuu poliittisia leirejä ja ihmisten niputtamista ryhmiin ja ihmettelee (välillä hyvinkin äänekkäästi) kieltoja ja käskyjä.
Kivi Larmolan kahdeksas sarjakuva-albumi Kissoja, hiiriä ja ihmisiä vie meidät Etelä-Pohjanmaan lakeuksille missä maallemuuton monet puolet valkenevat. Elämä luonnonkauniissa maalaisidyllissä paljastaa, että ne arvot joiden varaan Suomea aikoinaan rakennettiin ovat monin paikoin vielä voimissaan, mutta politiikka herättää taiteilijassa myös ankaran kriitikon.
”Täällä tehdään valtavan isoa numeroa aivan turhista asioista, ja todella vakavat ongelmat lakaistaan maton alle. Tällä hetkellä pientä ihmistä kiusataan kaikessa samalla kun Suomi on muuttunut jonkinlaiseksi sijoituskohteeksi joka jakaa voitot mutta takaa tappiot. Politiikassa pönäkän keskustaporvariston vaihtoehdoksi tarjotaan lähinnä rasisteja ja äärioikeistolaisia jotka kutsuvat itseään isänmaallisiksi ja patriooteiksi. Ahdasmielisyydellä, itsekkyydellä, pelolla ja tyhmyydellä on niin monta nimeä”, suuttuu Kivi, ja ehdottaa että ”entäs jos puhuttaisiinkin politiikkaa haastattelujen sijaan, sarjakuvapiirtäjän elämästä on puhuttu jo kylliksi ja tilan mediassa voisi käyttää paremminkin.”
”Se olisi keskeltä Kissojen, hiirien ja ihmisten teemaakin” innostuu Kivi. ”Maaseutua tapetaan koko ajan hengiltä, yhden satokauden Suomi ajetaan kilpailemaan voitosta sen sijaan että pyrittäisiin turvaamaan omavaraisuus omana arvonaan. Vielä mun lapsuudessani bussit, kauppa-autot ja kirjastoautot kulki joka kylään säännöllisesti ja rataverkkoa laajennettiin koska ymmärrettiin että Suomi on laaja maa jossa on vähän ihmisiä; ei logistiikka voi olla tulosvastuullista vaan sitä pitää tukea, koska ilman sitä Suomi kuolee. Sen jälkeen tehtiin periaatepäätös siirtää liikenne tieverkolle rataverkon sijaan, ja nyt lasku kaadetaan liikennöitsijöiden niskaan. Myöskään posti ei voi olla tulosvastuullista, koska kaikkea ei voida siirtää Internetiin, netti ei ole niin turvallinen, vaikka siellä on jopa Suomen ilmapuolustuksen hallinta, eikä mikään takaa että sähköisessä muodossa oleva teksti ymmärretään vaikka se luettaisiinkin.”
Tässä vaiheessa Kivi on kaivanut esiin muistikirjan joka näyttää olevan täynnä samantapaisia aiheita. Huomautan, että keskustelu kannattaa lykätä lehdistötilaisuuteen ja haastatteluihin eikä väsyttää kaikkia jo kättelyssä. Kivi myöntää, mutta haluaa kuitenkin tähän vielä loppukaneetin: ”Suomalaiset ovat hieno kansa, jonka parissa rehellisyydellä ja oikeudenmukaisuudella on arvo jo itsessään. Tämä on suomalainen vahvuus, mutta se on myös heikkous jota poliitikot ja kilpailijat käyttävät hyväksi, pahinta kuitenkin on että kun suomalainen poliitikko luopuu rehellisyydestään hän ei tee sitä päästäkseen sinuiksi muiden EU-maiden poliitikkojen kanssa, vaan huijatakseen omaa kansaansa.”
Kivi Larmola Wikipediassa