Kyllikki Villa

Kyllikki Villa

Kyllikki Villa (1923–2010) oli kirjailija, suomentaja ja maailmanmatkaaja. Hän on suomentanut muun muassa Elias Canettia, Bo Carpelania, Ingeborg Bachmannia, August Strindbergiä ja Märta Tikkasta. Käännöstyöstään hän sai Valtion kääntäjäpalkinnon vuonna 1984 ja Svenska litteratursällskapetin palkinnon 1987.
Suuren yleisön tietoisuuteen Kyllikki Villa tuli matkapäiväkirjallaan Vanhan rouvan lokikirja (2004). Rahtilaivamatkustamisen arki ja ajattomuus sekä kertojan intiimit, rehelliset tunnot ovat puhutelleet ja rohkaisseet kaikenikäisiä lukijoita. Villa valittiin kirjan ansiosta Vuoden Valopilkuksi ja teos palkittiin Vuoden Matkakirjana. Kirjasta on ilmestynyt myös Maija-Liisa Mártonin lukema äänikirjaversio (2006).
Kyllikki Villan rakastettuja runoja on siteerattu useissa antologioissa. Valitut runot on koottu teokseen Ei eilistä, ei huomista (2005). Kokoelmassa on mukana myös aiemmin julkaisematonta lyriikkaa.
Tyttö sodassa (2006) on dokumentti jatkosodan ajalta. Teos koostuu silloisen Kyllikki Wehasen, alaikäisen lotan, ja hänen kotirintamalla toimineen Maikki-äitinsä kirjeenvaihdosta. Autenttisista kirjeistä ajan tunnelmat välittyvät aitoina, ilman muistojen kultausta ja kaunistelua.
Pakomatkalla – Toinen lokikirja -teoksessa (2007) Villa pakenee kipeätä elämäntilannettaan, ensin Lissaboniin, sieltä St. Helenan saarelle ja lopulta Namibiaan, Ambomaalle. Afrikkaan matkaaminen on matkaamista myös hänen isänsä lapsuudenmaisemiin. Kotimaan kaukaisuus ja siellä odottava elämäntilanne lisäävät tunteiden kuohua: ”Minulla on ikävä sitä että joku ajattelisi missä olen.”
Päiväkirjaromaani Elämän korkea keskipäivä (2008) on fiktiivisin aineksin höystetty ajankuva 60-luvulta, jolloin Kyllikki Villa teki rohkean ratkaisun ja ryhtyi yksinhuoltajana virkanaisesta vapaaksi suomentajaksi. Epäsovinnaisen rakkaustarinankin kuvaajana hän on tinkimättömän rehellinen ja kaunistelematon.
Runokokoelmassa Koipitoipilas (2009) Villa kuvaa maailmaa vuoteeseen sidotun näkökulmasta. Millaista on arki hoitokodin huoneessa, jossa pääasiallisena seurana ovat radio ja ikkunasta näkyvä maisema?
Keväällä 2010 postuumisti ilmestyvä matkapäiväkirja Myrskyssä – Kolmas lokikirja kertoo Kyllikki Villan viimeisestä pitkästä rahtilaivamatkasta, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan.
Muuta tuotantoa:
Kansainvälinen keittiö. Toim. Mirja Paakkanen, kuv. Samppa Lahdenperä.
1 : Lähi-idästä Tonavalle. W+G, 1974
2 : Ranskalainen keittiö. W+G, 1975
3 : Etelä-Eurooppa. W+G, 1975
4 : Venäläinen keittiö. W+G, 1975
5 : Kaukoidän maat. W+G, 1975
Ei, ei matkavakuutusta minulle. Runoja. W+G, 1976
Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä. Runoja. W+G, 1978
Tee. Kuv. Samppa Lahdenperä. Otava, 1984.
Merilapsuus. Kuv. Leena Kumpulainen. Lasten Keskus, 2004.
Yhteistyönä tehtyjä teoksia:
Kyllikki Villa ja Kirsti Rannikko: Hamsterin keittokirja: vaihtelevia ruokia säilykkeistä. Kuv. Samppa Lahdenperä. Otava, 1969.
Kyllikki Villa ja Samppa Lahdenperä: Metsän marjat. Otava, 1981.
Kyllikki Villa ja Samppa Lahdenperä: Matkailijan Japani. Otava, 1983. 2., uus. p. 1990.
Suomennettuja teoksia Kyllikki Villan ansioluetteloon kertyi pitkälti toistasataa nimikettä.

Katso myös nämä