Kirja valottaa monipuolisesti Eila Roineen elämää erityisesti hänen rooliensa kautta.

Se kertoo Tampereen Työväen Teatterissa uransa tehneestä tunnetun teatterisuvun jäsenestä ja hänen myötään koko suomalaisesta teatterimaailmasta 1940-luvulta 2000-luvulle. Roine on loistava ja hauska puhuja, ja kirjassa kukkiikin oivaltava huumori hänen kertoessaan naisena, äitinä ja näyttelijänä olemisesta, näyttelijäntyön muuttuneista olosuhteista sekä esimerkiksi näyttelijän ja ohjaajan suhteesta. Eila Roine on näytellyt muun muassa näytelmissä Rakkaita pettymyksiä rakkaudessa, Suutarin tyttäret, Andorran tasavalta, Täällä Pohjantähden alla sekä Dario Fon produktioissa. Televisiosta hänet muistetaan Rintamäkeläisistä, Heikistä ja Kaijasta sekä Pikkukakkosesta. Lisäksi tämä rakastettu näyttelijä on esiintynyt elokuvissa ja radioteatterissa. Kirjoittajat, päätoimittajien lisäksi Hanna-Leena Helavuori ja Katri Tanskanen, ovat tunnettuja teatterintutkijoita ja arvostelijoita. He tavoittavat elävästi Eila Roineen persoonan ja katoavan teatterikokemuksen lumon haastatteluin kerättyjen muistikuvien, kritiikkien ja valokuvien avulla. Eila Roineen elämänfilosofia perustuu realismiin, juurevaan, maanläheiseen tamperelaisuuteen ja yhteisöllisyyteen, jossa teatteri näyttäytyy isona perheenä. Hänen suhteensa näyttelemiseen on hyvin käytännönläheinen ja konstailematon: "Näytteleminen on aika yksinkertaista hommaa, se on konkreettista käsityötä. Siinä ajatellaan ja sanotaan ne ajatukset. Mitä yksinkertaisemmaksi ja puhtaammaksi sen saa, sitä parempaa se on. Sitä on turha mystifioida. Se on arkipäiväistä. Henki päälle ja taivahalle." (Eila Roine)