Elämää pienempi näytelmä

Tunnettu teatteriohjaaja tekee tiliä radikalismin perinnöstä   Jotaarkka Pennasen teatterintekijän tiellä yhteiskunnan kipupisteet ja yksityiselämän valinnat kulkevat rinnan hänen ohjaustensa teemojen kanssa.

Elämäkerrassaan hän kuvaa intensiivisesti muun muassa taistolaisuuden murtautumista kulttuurielämään eikä kaihda nostaa tarkastelunsa kohteeksi tulenarkojakaan asioita: Miksi niin monet nuoret älyköt ja radikaalit asettuivat tukemaan kommunismia? 1970-lukua on sanottu konsensuksen ajaksi, mutta lisäksi se oli aikaa, joka rikkoi ihmisten välisiä suhteita ja murskasi unelman yhteisestä humanistisesta liikkeestä. Pennanen kertoo elävästi myös lapsuudestaan sekä aiemmista sukupolvista: legendaarisesta näyttelijästä ja punaiseksi rosvopäälliköksi haukutusta isoisästään Aarne Orjatsalosta sekä kirjailijavanhemmistaan Jarno Pennasesta ja Anja Vammelvuosta. Pennasten kulttuuriperhe muutti 1950-luvun lopussa Neuvostoliittoon, millä oli suuri vaikutus kaikkien myöhempään elämään.  Kukaan perheenjäsenistä ei voinut enää suhtautua sosialismiin ristiriidattomasti. Pennanen pohtii myös omia rakkauksiaan, liittojaan kirjailija Annika Idströmin, näyttelijä Kristiina Elstelän ja näyttelijä Aliisa Pulkkisen kassa: "Rakastuminen ei ole vaikeaa, rakkaus on. Siinä on parisuhteen ongelma. Entä kun rakastuu uudelleen eikä entinen ole loppunut? Silloin luottamus saa säröjä. 'Kun on kysymys rakkaudesta, kukaan ei osaa neuvoa', sanoi Masha Tshehovin Kolmessa sisaressa." Jotaarkka Pennanen on toiminut Jyväskylän ja Lahden kaupunginteattereiden johtajana sekä Helsingin kaupunginteatterin johtotroikassa. Hän on tehnyt vuosien varrella lukuisia kiitettyjä klassikkotulkintoja ja suomalaista teatteria uudistaneita teoksia kaupunginteattereihin ympäri Suomea.