Vapautuvan naisen korkea veisu 60-luvun kiihkeiltä vuosilta 1960-luku oli vapautumisen aikaa niin yleisesti kuin Kyllikki Villalle yksityisesti.

Turvattua arkea elävästä aviovaimosta tuli yksinhuoltaja, toimiston aikatauluihin kahlitusta virkanaisesta vapaa suomentaja. Fiktiivisin aineksin höystetty rakkaustarina läpäisee teoksen vahvalla jännitteellään, ja ristiriitojen raastama suhde haastaa niin päähenkilön kuin lukijan ajatus- ja arvomaailman. Myllerrysten keskellä yksi ilo on rikkumaton: tyttären kasvun seuraaminen. Tarinan päättyessä horisontissa kangastaa ensimmäinen pitkä laivamatka.