Elossa kuoleman kentillä

"Elää jatkuvassa nälässä ja nähdä 8-vuotiaan tyttärensä hitaasti kuolevan, voimatta antaa hänelle mitään - voiko suurempaa kidutusta olla?" Kambodžan historian kolkoimmalla kaudella maassa luotiin pakkokeinoin utooppista agraariyhteiskuntaa.

Rahasta luovuttiin, lähes kaikki sairaalat suljettiin, kaupunkilaiset pakkosiirrettiin viljelemään riisiä maaseudulle ja ihmisiä vainottiin ja surmattiin vähäisistäkin syistä. Neljässä vuodessa lähes kolmannes maan väestöstä menehtyi. Denise Affonçon yksityiskohtaisuudessaan järkyttävä kuvaus punakhmerien terrorista perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Hänen miehensä katosi ja todennäköisesti teloitettiin. Denisen toinen lapsi kuoli nälkään kolhoosilla, jolla lapset ikään katsomatta tekivät 12-tuntisia työpäiviä. Poika ja äiti selviytyivät ja saattoivat pakomatkan jälkeen jatkaa elämäänsä Ranskassa. Affonço kuvaa erityisellä tarkkuudella sitä, millaisia keinoja hallinto käytti tukahduttaakseen perheinstituution ja manipuloidakseen ihmisen kyvyn tuntea inhimillisiä tunteita. "Miten punaiset khmerit onnistuivat uskottelemaan, että heidän maansa oli paratiisi, jossa ihmiset elivät onnellisina?" Affonço pohtii kirjassaan.