Kaihtimet

Jean Genet kirjoitti näytelmän Kaihtimet Algerian sodan riehuessa kuumimmillaan.

Se ilmestyi vuonna 1961 ja aiheutti skandaalin sekä kolonialismille myönteisessä lehdistössä että katsomossa. Sen jälkeen kesti kaksikymmentä vuotta ennen kuin se esitettiin uudestaan. Useat kriitikot ja ohjaajat ovat pitäneet sitä Genet'n mestariteoksena. Genet kuvaa Kaihtimissa kapinallisten kehitystä anarkisesta väkivallasta kansallisen ylpeyden tuntoon, yksittäisten algerialaisten (ja varsinkin varkaiden ja huorien) elämää sekä siirtomaaherrojen ja sotilaiden kummallista maailmaa. Kaihtimet on mainio esimerkki 1960 -luvun avantgardeteatterista. Varsinaisen dialogin lisäksi Genet'n vähintäänkin levottomat näyttämöohjeet ja välipuheet puolustavat teoksen julkaisemista kirjana. ROGER riisuu kenkänsä joissa ei ole enää anturoita: Minun anturani ovat hävinneet ja minä kävelen paljaalla jalkapohjilla. Isänmaa ei kuitenkaan ole kiinni minun anturoissani vaan se on minun vatsassani. Jos haluan sen ympärilleni, minä pieraisen.