Timo Lappalainen
Kultainen noutaja
Neljän vuoden tauon jälkeen runoilija Timo Lappalainen palaa kehiin vahvalla kokoelmallaan.
Lappalainen kirjoittaa suvereenia proosarunoa aiheinaan perinteiset kuolema ja rakkaus. Runojen tunnelma saattaa olla melankolinen, mutta runoilijalla on ketunhäntä kainalossa: hänen silmäkulmansa pilkehtivät hirtehisen huumorin ilotulitusta. Lappalainen on kovaksikeitetyn proosarunon Philip Marlowe nuhruisessa takissaan pölyisen toimiston iltapäivähämärässä. Nyt runoilija eksyy haikean romanttisiinkin sävyihin: elämä on ja menee ohi. "Lappalainen kirjoittaa vaativasti, rosoista, mutta todentuntuista ja kaunistelematonta runoa " - Parnasso "Kertovat runot tuovat mieleen Raymond Chandlerin, joka on siirtynyt lyriikan puolelle." - Ville Hänninen, Ilta-Sanomat "Lappalaisen runot ovat tarinallisia ja kertovia, ja niissä on aistittavissa melankoliaa ja karnevalistista henkeä, ehkä jopa kaurismäkeläistä tunnelmaa." - Siru Kainulainen, Turun Sanomat "Lappalainen pukee kuluneen aiheen itsetietoisen tyylikkääseen kuosiin. Proosarunoista ei löydy boheemielämän pidäkkeetöntä uhoa, tai elämältä pohjan kadottavaa itsesääliä. Lappalaisen sivustakatsojan tyyliin istuu ironia ja haikea huumori, joiden läpi tapahtumia punnitaan. Tiukka lause ei jätä säkeitä kertaamaan samaa, vaan avaa teemaan aina uuden näkökulman." - Juha Siro, Aamulehti "Myös arkipäivän hilpeys on vastustamattoman ihastuttavaa." - Eija Komu, Karjalainen "Mieleenpainuvinta on voimakas visuaalisuus ja karhea elämän maku." - Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa "Kieli kyllä pysyy vetreänä läpi kokoelman." - Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat
Lappalainen kirjoittaa suvereenia proosarunoa aiheinaan perinteiset kuolema ja rakkaus. Runojen tunnelma saattaa olla melankolinen, mutta runoilijalla on ketunhäntä kainalossa: hänen silmäkulmansa pilkehtivät hirtehisen huumorin ilotulitusta. Lappalainen on kovaksikeitetyn proosarunon Philip Marlowe nuhruisessa takissaan pölyisen toimiston iltapäivähämärässä. Nyt runoilija eksyy haikean romanttisiinkin sävyihin: elämä on ja menee ohi. "Lappalainen kirjoittaa vaativasti, rosoista, mutta todentuntuista ja kaunistelematonta runoa " - Parnasso "Kertovat runot tuovat mieleen Raymond Chandlerin, joka on siirtynyt lyriikan puolelle." - Ville Hänninen, Ilta-Sanomat "Lappalaisen runot ovat tarinallisia ja kertovia, ja niissä on aistittavissa melankoliaa ja karnevalistista henkeä, ehkä jopa kaurismäkeläistä tunnelmaa." - Siru Kainulainen, Turun Sanomat "Lappalainen pukee kuluneen aiheen itsetietoisen tyylikkääseen kuosiin. Proosarunoista ei löydy boheemielämän pidäkkeetöntä uhoa, tai elämältä pohjan kadottavaa itsesääliä. Lappalaisen sivustakatsojan tyyliin istuu ironia ja haikea huumori, joiden läpi tapahtumia punnitaan. Tiukka lause ei jätä säkeitä kertaamaan samaa, vaan avaa teemaan aina uuden näkökulman." - Juha Siro, Aamulehti "Myös arkipäivän hilpeys on vastustamattoman ihastuttavaa." - Eija Komu, Karjalainen "Mieleenpainuvinta on voimakas visuaalisuus ja karhea elämän maku." - Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa "Kieli kyllä pysyy vetreänä läpi kokoelman." - Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat