Tekijät: Matti Kassila
ISBN kirja: 978-952-471-991-9
Sivumäärä: 230
Katso kaikki kirjat kategoriasta: Kotimainen kaunokirjallisuus
Avainsanat: Kotimainen kaunokirjallisuus, Like, Matti Kassila
Matti Kassila
Kun Pappa nauruun kuoli
LEGENDAARISEN ELOKUVANTEKIJÄN TUHMIA TARINOITA
Matti Kassila aloittaa kertomuskokoelmansa keräämällä ravintolapöydän ääreen joukon ihmisiä, joita yhdistää illan keskipiste: iloluontoinen Pappa Grönberg, 100 v.
Viihdyttääkseen sankaria juhlavieraat alkavat kertoa tarinoita. Yksi toisensa jälkeen he innostuvat muistelemaan elämänsä noloimpia, synkimpiä ja hekumallisimpia sattumuksia. Mitä mehevämpi juttu on, sitä suuremmat kiitokset se Papalta saa. Pappa on tuttu henkilö jo Kassilan aiemmasta romaanista Isä, poika ja Kekkonen. Hän on menestynyt hallikauppias ja makkaratehtailija, sukunsa rakastettu patriarkka. Matti Kassila (s. 1924) on legendaarinen elokuvantekijä, joka on tunnettu erityisesti Komisario Palmu -filmatisoinneistaan. Armoitettu tarinankertoja on kirjoittanut useita teoksia ja ollut mukana tekemässä kaksitoistaosaista Suomen Kansallisfilmografia -kirjasarjaa.
Viihdyttääkseen sankaria juhlavieraat alkavat kertoa tarinoita. Yksi toisensa jälkeen he innostuvat muistelemaan elämänsä noloimpia, synkimpiä ja hekumallisimpia sattumuksia. Mitä mehevämpi juttu on, sitä suuremmat kiitokset se Papalta saa. Pappa on tuttu henkilö jo Kassilan aiemmasta romaanista Isä, poika ja Kekkonen. Hän on menestynyt hallikauppias ja makkaratehtailija, sukunsa rakastettu patriarkka. Matti Kassila (s. 1924) on legendaarinen elokuvantekijä, joka on tunnettu erityisesti Komisario Palmu -filmatisoinneistaan. Armoitettu tarinankertoja on kirjoittanut useita teoksia ja ollut mukana tekemässä kaksitoistaosaista Suomen Kansallisfilmografia -kirjasarjaa.
Kirjan arvostelut
“Pappa Grönbergille kerrotuissa arinoissa on pilkettä silmäkulmassa, niin kuin Kassilan otteessakin jäsenää elämän ilot ja surut.”
-Hannu Waaraala, Uutispäivä demari
“Kassilan tarinoissa on nähtävissä hänen kunnioituksensa suurta suomalaista kertojamestaria kohtaan.”
– Hannu Waarala, Keskisuomalainen