“[…] teksti on aistillisesti vahvaa […] Nieminen on kirjoittanut lupaavan esikoisen.” — – Leena Kellosalo, Pohjalainen

“Hän suorastaan puristaa runokielensä muotoon ja sisältöön eteläpohjalaisen koreilemattomuuden: kokoelman sarjat välittävät paikan henkeä tavalla, jonka jokainen tasaisella maalla kyläillyt tunnistaa.” —– Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat

“Jani Niemisen runot yhdistelevät tylyä maailmaa ja luontoa sieluttavaa havaintoa tavalla, joka on perisuomalainen, muttei mitenkään muinainen. Hän uskaltaa keskittää ilmaisunsa riisuttuun rekisteriin.” —– Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat

“Jani Niemisen runoista on helppo pitää. Niissä on jotain pakotonta ja rentoa: kevyitä säkeitä lukee mielellään ja esikoiskokoelmille usein tuttu kireä itsetietoisuus puuttuu.” —– Saara Oranen, Kiiltomato.net

“Luotisuora mentaliteetti yltää mainiosti huumoriin.” — Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat

“Nieminen toivoo, että erityisesti nuoret miehet uskaltaisivat tarttua runoihin. Kylässä -kokoelmasta on helppo aloittaa, sillä ne avautuvat äkkinäisellekin.” — Riitta Mustonen, Maaseudun Tulevaisuus

“Nieminen on lyriikan Paasilinna, runot ovat tulvillaan mustaa huumoria ja surkeita ihmiskohtaloita. Karkea kieli ja onnellista loppua vaille jäävät tarinat tekevät runoista sympaattisen ja myötätuntoa herättävän kokonaisuuden. Runojen välillä ei ole selkeää rajaa, ja tyyli on proosanomainen, jolloin kokoelman sisäistää helposti yhtenä kokonaisena kertomuksena. Seuraava runo jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, ja vaikka käsiteltäviä aiheita on monta, runot seuraavat toisiaan loogisessa järjestyksessä antaen lukijalle sivun kääntämiseen käytetyn ajan verran pohtia monesti elämää suurempia asioita.” — Olga Rudakova, Lukufiilis

“‘Uroelmaa’, kuten teoksen takakannessa kokoelmaa nimitetään, voi seurata hiljalleen autioituvan kylän kertomuksena. Runoteoksena se on paljon enemmän: moneen suuntaan sinkoutuvia kysymyksiä elämää vauhdittavista ja jarruttavista voimista. […] Jani Nieminen kirjoittaa karusta elämästä ilman pateettisuutta ja sipaisee mukaan harvinaista herkkua, huumoria. Myötäeläminen puhaltaa kylän hahmoihin hengen: tämä voisin olla minä.” — Turun arkkihiippakunta, KirjaVia