Lataa kuvaTekijät: Juha Siro
ISBN kirja: 978-952-01-0673-7
Sivumäärä: 280
Likekatalogi: Syksy 2011
Katso kaikki kirjat kategoriasta: Kotimainen kaunokirjallisuus
Avainsanat: Juha Siro, Kotimainen kaunokirjallisuus, Like
Juha Siro
Linnun muotokuva
Mennyt hautautuu, mutta ei häviä. Yhtenä päivänä puhelin soi ja nuoruuden muistot laukeavat lumivyöryn tavoin. Tiheäksi kiristyvän tarinan imussa sana ensirakkaus kalutaan kauhistuttavan paljaaksi eikä mikään jää ennalleen. Juha Siron neljäs romaani ja kaikkiaan kahdeksas kaunokirjallinen teos liikkuu nykyhetkessä ja nostaa pintaan lähihistoriaa: Mussolini valkoisessa puvussaan Palazzo Venetsian parvekkeella, Gil Hilario mustissa laseissaan missikilpailujen tuomarina, vanha sarjakuva ja tuleen syttyvä televisio kesken ”Lassien kotiinpaluun”. Linnun muotokuva on tarina elämän tärkeimmistä ratkaisuista. Osaammeko valita oikein, onko siihen edes mahdollisuutta? Harva meistä ymmärtää mitä tapahtuu, me vain luulemme tietävämme. Tumman huumorin sävyttämä tarina kykenee yllätykseen vielä viime sivuillaankin. Juha Siro (s. 1951) on palkittu tamperelainen kirjailija.
“Teoksen painavin ja huimaavin kysymys on kirjallisuuden perusmerkityksen mukaisesti eksistentialistinen: ‘Miten paljon painaa onneton tai onnekas sattuma, onko mahdollista valita väärä elämä vain koska se etäisesti muistuttaa arvoitusta, joka pitäisi selvittää, saada ajatukset suoriksi ja kirkkaiksi.’ – – Tämän romaanin monikerroksisuus ei tyhjene lukemalla.” – Savon Sanomat
“Juha Siro kirjoittaa herkästi ja arvoituksellisesti.” – Me Naiset
“Romaanin loppu sisältää koukun, joka vaatii selaamaan teosta taaksepäin ja selvittämään, mistä oikein on kyse.” – Kiiltomato
“Kuten aiemminkin, yksi Siron kirjan juju on kielessä, mutta nyt runollisen tarkka kerronta on vaihtunut horjuvaan kertojaan ja tyylikokeiluihin. – – Kirjan tarina on samalla tavoin epävarma kuin oma mielemme, jonka salaisuuksia pyrimme parhaamme mukaan välttelemään.” – Aamulehti
”Siro osoittautuu todelliseksi taituriksi ihmismielen kuvaajana. Sen käsittelijänä, mistä kukaan meistä ei lopulta tiedä mitään.”
– Aamulehti
