Kaikki paitsi matkustus on turhaa.

Puolalainen kirjailija Andrzej Stasiuk matkustaa intohimoisesti Euroopan taka- ja rajamailla: Romaniassa, Slovakiassa, Unkarissa, Moldaviassa, Albaniassa. Matkoista syntyy tarinoita, tuokiokuvia, pohdiskeluja. Ne ovat tummasävyisiä ja hieman alakuloisia katsauksia vääjäämättä katoavaan elämänmuotoon. Nämä kylät, linja-autoasemat ja passintarkastuspisteet ihmisineen jäävät eteenpäin laukkaavan yhtenäiskulttuurin jalkoihin, mutta Stasiukin kertomusten ansiosta reunamaiden asukkaat saavat äänensä kuuluviin viimeisen kerran. Kirjan luettuaan alkaa vaistomaisesti vilkuilla mahdollisuuksia matkustaa näille alueille vielä tämän tunnelman vallitessa. Ymmärtäisimme itseämme ja Eurooppaa, sen kulttuuria, ongelmia ja mahdollisuuksia entistä paremmin. Kirjailija itse kutsuu teostaan meditaatioksi tien päällä. Matkalla Babadagiin sai vuonna 2005 Puolan suurimman ja arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Niken. Andrzej Stasiukin (s. 1960) ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1992. Sen jälkeen hän on kirjoittanut romaaneja, omaelämäkerrallisia tekstejä, runoja, näytelmiä ja matkakertomuksia ja -esseitä. Häneltä on aiemmin suomennettu romaani Valkoinen korppi (Taifuuni, 1998).