Eläkeläismies Martin Udde löytyy kotoaan Pajalasta mielipuolisella tavalla murhattuna.

Paikallinen poliisi pyytää hätiin apuvoimia Tukholmasta, ja paikalle saapuu nuori uraohjus Therese Fossnes. Ehdoton pääepäilty on meänkielen puolustaja ja Udden vannoutunut vihamies Esaias Vanhakoski. Rikostutkinta alkaa kulkea omia polkujaan pohjoisen yöttömässä yössä. Kaiken kattavaksi kohtalon kysymykseksi nousee lopulta se, miten ihmisen käy kun häneltä murhataan kieli. Mikael Niemi on kirjoittanut kielellisesti herkullisen aikalaisromaanin, joka ammentaa voimansa niin Tornionlaakson eksotiikasta ja historiasta kuin meän kielen ilmaisuvoimastakin. "Mies joka kuoli kuin lohi oli rankkuudestaan huolimatta mieltä kohottavaa luettavaa, värikästä ja mielikuvituksekasta. Niemikin puhuu oman äidinkielen tärkeydestä - hänel o mäen kieli, mul o tämä rakas lyhkäne länsmurre." - Heli Laaksonen, Iltalehti "Ne, jotka ovat rakastaneet Niemen aiempia kirjoja, voivat olla täysin rauhallisin mielin: omaperäinen tyyli, villi ja lumoavalla tavalla groteski sisältö ja ytimekäs kieli - kaikki nämä löytyvät myös uudesta romaanista." - Sydsvenska Dagbladet "Proosan poppamies Pajalasta on kirjoittanut yhden vuoden parhaimmista romaaneista." - Vesa Kärki, Kaleva "Niemi kirjoittaa niin aistivoimaista ja väkevää tekstiä, että kirjan ei soisi loppuvan. Kun "Esaias upottaa kätensä emaliseen pesuvatiin, jossa on puilla lämmitettyä vettä ja ulkoilmassa viilennyttä mäntysuopaa", niin kirjailijan kanssa samaan sukupolveen kuuluva oma rumiinin muistaa sen yksi yhteen. enempää ei lukukokemukselta voi toivoa." - Juha Virkki, Kouvolan Sanomat Niemi vieraili Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa 2006. "Kirjan loppupuolisko on kuitenkin tutumpaa Niemeä: tapahtumat saavat outoja, nyrjähtäneitä ja eksoottisia sävyjä Römppäviikkoineen ja kuivattuine eläimineen" - Outi Karemaa, Ruumiin Kulttuuri "Niemen kieli on kiehtovaa, ja hän on taitava käsittelemään painavia asioita ja isoja tunteita kuitenkin viihdyttävästi." - Outi Karemaa, Ruumiin Kulttuuri