Alussa oli siis grillimakkara.

Jostain syystä se sai päähänsä bigbangata ja muodostaa alkuaineita ja aurinkokuntia. Mutta sitä ennen se lojui tyynen rauhallisena ja oli kuuma kuin mikä. Runksukka-asteroidi ja Tornionlaakso, paistetut ahvenet ja vulkaaninen jukurtti, sauna ja avaruudelliset kylmälaboratoriot - voiko vinksahtaneemmaksi enää mennä? Voi, sillä Mikael Niemi on täällä taas! Siinä missä Vittulajänkältä ei koskaan päästy Eurooppaa pidemmälle, ponkaistaan nyt matkalle avaruuteen. Nahkakolo on kokoelma hulluutta hipovia mutta samalla oudon arkisia tarinoita ajalta, jolloin käytettyjä avaruusraketteja saa jo kohtuuhintaan ja ihmiset voivat toteuttaa itseään entistä korkealentoisemmin. Kielellinen kekseliäisyys ja kuivakka huumori siivittävät kertomuksia, jotka liikkuvat kitkatta niin avaruudellisissa kuin inhimillisissäkin sfääreissä. "Nahkakolon viimeisen sivun jälkeen ei voi kuin todeta, että vuosi on pelastettu, kaamokseen on syttynyt valo ja kankkujen välistä syyhyttää." - Aamulehti "Teos kasvaakin nurinkuriseksi äärioloihin eristetyn ihmisyyden kuvaukseksi, jossa vakava teema suodattuu tajuntaan naurun kyynelten läpi." - Rytmi "Niemen omintakeinen scifisorvaus on kaikkiaan hervoton." - Keskipohjanmaa