“Siisti kosto on tiukkaa nykyaikaista rikosproosaa, jossa näkyy kirjoittajan rikosmaailman tuntemus. Lapidus rakastaa niukkaa, riisuttua kieltä, joka sopii tarinaan erinomaisesti.” – Tuomas Riskala, Episodi

“Lapiduksen on sanottu uudistavan ruotsalaista dekkariperinnettä. Naulankantaan. Lähiöangstia, jengiväkivaltaa, vähemmistöjen vihaa ja vankilauhoa tihkuva teksti käy päälle kuin höyryjyrä.” – Ilta-Sanomat

“Jens Lapidus katsoo Tukholmaa kuin anima mundia – tai vähintäänkin kaupunki on hänen romaaneissaan elävä organismi. ” – Tommi Aitio, Kauppalehti

“Jens Lapiduksen kolmiosaiseksi kaavaileman sarjan jatko on täyttä dynamiittia. Tarinan keskiössä on jälleen kolme lain varjoisalla puolella askeltavaa henkilöä, vaikka tällä kertaa yksi heistä on poliisi. (…) Siisti kosto on romaani Tukholman siitä laidasta, johon tavalliset ihmiset törmäävät vain, jos käy huono tuuri. (…) Kaikkein vahvimmilla Jens Lapidus on kuvatessaan vähintään puolirikollisia maahanmuuttajia ja heidän alakulttuuriaan. He kutsuvat itseään ylpeillen mutakuonoiksi ja halveksivat lähiötaloissaan tylsää elämää viettäviä sveduja.” – Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

“Piditkö Rahalla saa -romaanista? Siinä tapauksessa rakastat Siistiä kostoa. Kaikki mikä oli hyvää, on vähintään yhtä hyvää edelleen. Tehokas juoni, machomiehet, aito miljöö. Radovan pitää yhä ohjia käsissään ja alamaailma on ennallaan, mutta muut henkilöt ovat uusia ja heihin rakastuu yksi kerrallaan.” – QX

“Ruotsalainen dekkarikirjallisuus rakentuu pitkälti kansankodin natiseviin liitoksiin, vaikka juhannuksena postikorttimaisesti maljoja nosteltaisiinkin sinisen meren äärellä. Lapidus sen parhaiten tietää:’Täydellisen julkisivun takana oli pakko olla jotain likaista.’ Vastaava katutason osallistuva perspektiivi tekee Lapiduksesta kiinnostavan ihmisperäistä saastaa muokkaavan kronikoitsijan.” – Juhani Brander, Turun Sanomat

“Kyllä ne Ruotsissa osaavat. Juuri kun olemme toenneet Stieg Larssonin jännityshysteriasta, siistin kansankodin limaisia kellareita alkaa tonkia Jens Lapidus. (…) Lapiduksella on töksähtelevä ja tukkoinen tyyli kirjoittaa, ja teksti vilisee vajaita lauseita  ja kilotolkulla kaksoispisteitä. Tarinan edetessä kieli potkii yhä paremmin, koska vajavaisuudessaan se muistuttaa päähenkilöidensä rajoittunutta ajatusmaailmaa. Lieneekö Lapiduksella kokemusta, mutta kilahtavien kriminaalien, syrjäytyneiden svedujen ja mieleltään mustuneiden maahanmuuttajien ajatuskulut tuntuvat ahdistavan aidoilta. Kuumia tunteita ja kylmää tunteettomuutta tihkuva teksti tuo verenmaun suuhun, mutta lopulta venkuloiden ulkopuolisuus, irrallisuus ja sopeutumattomuus saattavat virittää inhimillisiä empatiaväreitä. Trilogia vaatii tietysti kolme osaa. Viimeinen ilmestyy ensi vuonna – odotamme siis kiihdytystä kliimaksiin.” – Sami Turunen, Matkaan

“Jens Lapiduksen tapa kertoa tarinaa on nerokas. Uskon joka sanan, jonka hän kirjoittaa.” –  Borås Tidning

“Selkeästi parempi kuin muut viime vuosien bestsellerit.” – Värmlands Folkblad

“Jens Lapidus katsoo Tukholmaa kuin anima mundia – tai vähintäänkin kaupunki on hänen romaaneissaan elävä organismi.” – Tommi Aitio, Kauppalehti

“Ruotsin tyylikkäin mies on vankilakundien suosikki.” – Mari Manninen, Helsingin Sanomat

“Lapidus tuo kaivattua uutta potkua ruotsalaiseen, usein liikaa itseään toistavaan dekkarikirjallisuuteen.” – Juha Sihto, Aamulehti

“Juonenpunojana Lapidus on oikein pätevä. Tarina imee mukaansa.” – Juha Virkki, Kouvolan Sanomat

“Lähiöangstia, jengiväkivaltaa, vähemmistöjen vihaa ja vankilauhoa tihkuva teksti käy päälle kuin höyryjyrä.” – A.VI., Ilta Sanomat

“Lapidus on ansainnut paikkansa tämän päivän rikoskirjallisuuden huipulla.” – Kirsi Luukkainen, Ruumiin Kulttuuri