Pirkko Koski tarkastelee monipuolisesti August Strindbergin (1849-1912) vaikutusta suomalaiseen teatteriin tämän esitysten, tekstien ja ristiriitaisen maineen kautta.

Modernin draaman suuren nimen August Strindbergin muita kuin historiallisia tai satunäytelmiä esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vasta sodan jälkeisessä idealistisessa, rikkonaisessa ja yhteen eheään maailmaan uskonsa menettäneessä tilanteessa. Erityisesti Kansallisteatteri teki näytelmistä tähtiteatteria asettaessaan Neiti Julien pääosiin yleisön suosikit Tauno Palon ja Ella Erosen. Tätä ennen suomalaisten mielipide Strindbergistä perustui lähinnä hänen kirjoihinsa ja yleiseen keskusteluun. Strindbergin näytelmät siirtyivät isoista teattereista, kuten Kansallisteatterista ja Tampereen Työväen Teatterista pieniin teattereihin, joita perustettiin sodan jälkeen ahkerasti. Koski tarkastelee teoksessaan erityisesti Neiti Julien, Mestari Olavin ja aina kohua herättäneen Aavesonaatin esityshistoriaa. Nykyään Suomi on Saksan ohella aktiivisin Strindbergin näytelmien esittäjä. Niitä on esitetty monella tavoin niin tyyli- kuin lajirajoja rikkoen ja niiden vastaanotto on ollut mielenkiintoisella tavalla kaksijakoista. Pirkko Koski on Helsingin yliopiston Teatteritieteen professori. Hän on arvostettu kriitikko ja suomalaisen teatterin ja teatteritaiteilijoiden historian tutkija. Pienten teatterikirjojen sarjaa. Julkaisija Helsingin yliopiston Teatteritiede. "Oiva välipala teatterihistoriaan perehtyneelle. Suurimmat ansiot ovat onnistuneessa tutkimuskohteen rajauksessa ja tiiviissä muodossa." - Toni Lehtinen, Turun Sanomat