Kreikkalaissyntyisellä ruotsalaiskirjailijalla Theodor Kallifatidesilla on ollut Suomessakin vankka lukijakuntansa jo 1970-luvulta saakka.

Uusi maa ikkunani takana kirkkaaksi hiottu helmi, jossa Kallifatides pohtii omakohtaisen paljaasti muukalaisuuden tematiikkaa. Miltä tuntuu tulla muukalaisena uuteen kulttuuriin ja kieleen? Miten sellaisessa tilanteessa suhtautuu toisaalta menneisyyteensä ja toisaalta tulevaisuuteensa? Entä millaista on vanheta kaukana lapsuuden maisemista, juuriltaan irtireväistynä? Teoksen pohdinnat nivoutuvat tiiviisti nykyaikaan ja maahanmuuttajien todellisuuteen, mutta Kallifatides väläyttelee myös aiheen ajatonta historiaa ja filosofiaa. Ihminen on aina ollut liikkuvainen, ja yhtä kauan hän on myös potenut kalvavaa koti-ikävää.