Virheiden aika

"En osannut muita kirjaimia kuin ne, jotka Hamid oli minulle Tangerissa opettanut.

Tuo tosiasia sai minut apeaksi, tuntemaan itseni syylliseksi. Ehkä minun ei sittenkään kuuluisi olla heidän joukossaan. Minähän olin sutenöörien, näpistelijöiden, salakuljettajien ja huorien heimosta. Saastutin parhaillani pyhää paikkaa..." Marokkolaisen Mohamed Choukrin (s. 1935) omaelämäkerran toinen osa alkaa siitä mihin esikoisteos Paljas leipä päättyy. Kaksikymmenvuotias Choukri matkustaa Larachen kaupunkiin oppiakseen lukemaan. Lukutaidottomasta katupojasta ei kuitenkaan tule kirjailijaa ilman rajua sisäistä vallankumousta. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät pelkästään avarra Choukrin maailmankuvaa, ne myös kyseenalaistavat kaiken aikaisemmin koetun.