Lukunäyte: Susan Abulhawan Jeninin aamut
Nunna – hän sanoi nimekseen sisar Marianne – käveli vierellämme Aiša peitettynä sylissään. Ennen kuin pääsimme kenttäsairaalalle, meidät pysäytti sotilas – ensimmäinen israelilaissotilas, jonka näin läheltä. Hän oli hyvin pitkä. Aurinko pakotti minut sulkemaan silmäni, kun yritin nähdä hänet kokonaan kypärän lakea myöten.
”Et voi viedä lasta sinne”, sotilas sanoi vahvasti murteellisella arabian kielellä.
”Miksen?”
”Toimittajia.”
”Pelkäättekö te, että maailma saattaa nähdä, mitä te teette lapsille?”
”Suu kiinni. Voin ampua sinut siihen paikkaan, jos haluat”, sotilas varoitti kohottaen kivääriään, mutta samalla hän hymyili, mikä oli minusta outoa.
Sisar Marianne vastasi hermostumatta: ”Siitä vain. Sinä et mitenkään eroa niistä natseista, jotka yrittivät estää minua hoitamasta juutalaisia toisessa maailmansodassa.” Hänen silmänsä kapenivat, kun hän tunnisti sotilaan aksentin, ja hän puhui tälle kielellä, joka oli heille kummallekin tuttu. Miehen silmät laajenivat hämmästyksestä, sitten hän vastasi samalla kielellä ja lopulta nyökkäsi meille luvan mennä.
”Viekää nämä tytöt kolmososastolle”, sisar Marianne käski vapaaehtoistyöntekijöitä. Kun ohitimme sotilaan, katsoin paareilta ylös ja näin vilahduksen hänen silmistään. Taivaansiniset.
Saimme hoitoa pieniin haavoihimme. Hudan päähän ommeltiin muutama tikki. Haava oli luultavasti tullut päällemme lentäneestä rojusta. Näin maman hoitoteltassa ja ryntäsin hänen luokseen, koska halusin niin kipeästi, että hän taas halaisi minua. Hän istui liikkumatta nurkassa, aivan kuten olin nähnyt hänen istuvan maassa noustessani seisomaan keittiökuopassa. Pysähdyin. Hänen avarat, tyhjät silmänsä eivät nähneet minua edessään. Hän ei näyttänyt näkevän mitään.
”Mama.” Kosketin häntä kevyesti, mutta hän ei reagoinut. Työnsin kasvoni aivan hänen kasvojensa eteen, mutta hän tuijotti lävitseni.
***
Jeninin aamut on romaani rakkaudesta ja vihasta, inhimillisyydestä ja julmuudesta sekä aaveiksi muuttuneista haaveista. Se on myös kertomus Israelin perustamisesta, palestiinalaisten karkotuksesta ja elämästä pakolaisleireillä. Al-Hijan suvun tarinassa toivo ja suru, kosto ja anteeksianto sekä menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen valaisten Lähi-idässä vuosikymmenet kytenyttä jännitettä.
Sodan myllerryksessä al-Hijan sisaruskatras joutuu eroon toisistaan. Veljekset ajautuvat kohtalon oikusta vastapuolille, toistensa vihollisiksi. Amal al-Hija, romaanin keskushenkilö, päätyy toiselle mantereelle perheettömänä, juurettomana ja elinikäisen trauman merkitsemänä.
”Jeninin aamut on ensimmäinen englanninkielinen romaani, joka paljastaa palestiinalaisten tragedian inhimillisen syvyyden. ” – The Times