Ote kirjasta Tatuointeja ja tequilaa

”Mistä aloitetaan? Kun teimme Törkytehdasta, minua haastateltiin The Grand Havana Roomissa Beverly Hillsissä. Monet ovat sanoneet, etten saanut sanoa kirjassa paljon mitään, ja se on luultavasti totta. En ole lukenut opusta. En ole erityisen kova supliikkimies. Jotkut osaavat puhua – he ottavat minkä tahansa keskustelun haltuunsa alta aikayksikön. Minulla ei ole tapana pieksää suutani. Se on pelkkää vitun fuulaa. Naiminen ja tappeleminen sujuvat minulta kuin luonnostaan, mutta on aika helvetin paljon hankalampaa saada minut istumaan paikoillani ja puhumaan.

Sotatarinoita. Sotavammoja. Tiedetään, tiedetään. Vanhat rocktähdet putoavat korkeimmalta. Olen 49-vuotias. Olen 175 senttiä pitkä ja painan 81 kiloa. Trikoot ovat historiaa. Olen käynyt kolme kertaa plastiikkakirurgin pakeilla. Mutta mitä veikkaat, kumpi meistä saa enemmän tussua? Aika muuttaa ihmistä. En ole enää 21-vuotias.

On pieni ihme, että olemme ylipäätään hengissä. Pullo Jack Daniel’sia keittämättömillä nakeilla höystettynä ei ole erityisen tasapainoinen ateria. Jokainen meistä saa kiittää onneaan, ettei ole päätynyt mullan alle. Saatoimme ehkä vaikuttaa itsetuhoisilta, mutta omasta puolestani voin sanoa, ettei tarkoitukseni ollut ottaa itseäni hengiltä. Jahtasin vain hyviä fiiliksiä, kunnon säväreitä…

Rakastan toimintaa. Kaikkea mikä pistää adrenaliinin virtaamaan. On se varmasti ainakin terveellisempää kuin kokaiinin tykittäminen, jota harrastin tyttöystäväni Loveyn kanssa vuonna 1981…

Mutta on pakko myöntää, että niistä ajoista on paljon hauskempi puhua.”