Vuoden 2011 Puupäähattu-palkinto Tommi Musturille

Kuka on Toivo?

Toivo saattaa olla piirtämieni Toivon kirjojen miespääosan esittäjä. Päähenkilö saattaa olla myös nimeltään jotain ihan muuta. Joka tapauksessa hän on tavallinen suomalainen äijähahmo, maalla asuva jössikkä, joka ei paljoa puhu, mutta saattaa tilanteen tullen herkistyä vallan mahdottomaksi. Suomalaisessa miehessä on monta puolta ja saman verran ristiriitaisuuksia. Toisaalta suomalainen mies on sankari, joka taisteli sodat ja kykenee rakentamaan talon perheelleen; toisaalta sama mies juo sen talon altaan, ajaa perheen hankeen, pillahtaa itkuun pikkulinnun laulusta eikä ylipäätään kykene välillä oikein mihinkään.

Miksi halusit kertoa juuri tämän tarinan?

Koko viisiosainen Toivon kirjat -sarja kertoo itse asiassa keski-iän ylittäneen maalla asuvan pariskunnan tarinan. Tähän asti sen keskiössä on vain sattumalta ollut mies. Tarinan taustalla on lapsuudessani kotikylässäni asunut vanha pari, vaikka kertomus ei suoraan heidän tarinansa olekaan. Toisaalta Toivon kirjat sai syntynsä niinä hetkinä, kun aloin itse nähdä suomalaisen luonnon ja maaseudun kaupunkiasujan silmin. Se näyttäytyi jälleen kiehtovana, alati muuttuvana, voimakkaana ja julmanakin. Tarinan taustalla luonto kulkee omaa rataansa ihmisen etsiessä siinä paikkaansa.

Sarja on mielenkiintoisen kahtiajakautunut: sisällöllisesti sen voisi ajatella olevan silkkaa leppoisan elämäntavan ylistystä, mutta kuvasto viittaa todella psykedeelisiin sfääreihin. Miksi teit näin jyrkän kahtiajaon tekstin ja kuvan välille? Oletko ylipäätään samaa mieltä, että psykedeliasta ammennetaan?

Psykedelia ei ole itselleni sen kummempi inspiraationlähde. Pyrin olemaan hyvinkin läsnä tehdessäni piirrostyötä. Toisaalta mediayhteiskunta on suurimman osan ajasta täysin kahjoa, älyvapaata ja irrationaalista, todellista psykedeliaa. En jaa sisältöä kahtia. Pyrin tekemään työtäni vapaasti enkä sulje mitään pois. Vaikutteita tulee sieltä täältä, arjesta, kirjallisuudesta ja musiikista. Ihanne vapaudesta ehkä yhdistää piirroksiani psykedeliaan. Toisaalta en päästä lukijaa mielelläni helpolla. Pidän avoimemmasta tulkinnasta. Se on osuessaan henkilökohtaisempi verrattuna siihen, että kuva ja teksti kulkisivat koko ajan käsi kädessä.

Käsittelet kauniisti ja vetoavasti yksinkertaista ja rauhallista, onnellisen tuntuista elämää jossain päin maaseutua. Onko tällainen elämäntyyli sinun unelmasi?

Maaseutu ei ole unelma, vaan kaltoin kohdeltu osa sellaista Suomea, missä minä elän.Tapa, millä suomalainen maaseutu on ajettu alas (ja ajetaan par’aikaa) tekee surulliseksi. Aukeiksi hakattujen metsien, pusikoituvien peltojen ja lahoavien talojen mukana katoaa paljon kaikkien suomalaisten historiaa sekä monen monta tarinaa. Toivon kirjoissa piirrän kuitenkin enemmän luontoa kuin maaseutua. Olen teini-iästä lähtien asunut eri kaupungeissa, mutta vietän aikaani mielelläni myös maalla. Luonto laittaa asioita mittasuhteisiin – siinä on sellaista aikaa ja tilaa, mitä kaupungeissa ei löydä. ”Koti on siellä, minne päänsä painaa”.

Olet saanut ylistävää palautetta värien käytöstä. Mistä piirrostyylisi kumpuaa? Onko sinulla sarjakuvallisia esikuvia?

Ei enää. Lapsena sarjakuvasuosikkejani olivat Cocco Bill ja Neuvostoliitto-seuran kautta tilatut itä-saksalaiset Digedagit. Jälkimmäinen on rehellisesti sanottuna aika surkea sarjakuva. Näitä sarjoja yhdistää jonkinlainen ”seikkailumeininki” ja yksityiskohtaiset kuvat. Luin lapsena kaiken, mitä eteen tuli, niin kirjat kuin sarjakuvat. Teini-iässä löytyivät Comes ja Pirinen, sen jälkeen Sarjarin ja Suuren Kurpitsan myötä koko kotimainen sarjakuva. Tampereen Kukunor oli 90-luvun alkupuolella yksi parhaista sarjakuvakaupoista Euroopassa. Se tarjosi koukkuunjääneille, kuten minulle, aina vain kovempaa kamaa. Tätä nykyä kotikirjastomme lisääntyy sellaista vauhtia, etten itse ole enää muutamaan vuoteen pysynyt sen perässä. Nykysarjakuvassa tapahtuu kuitenkin koko ajan jotain. Joka vuosi törmään teokseen tai useampaankin, joka jollain tavalla uudistaa ajatuksiani siitä, mitä sarjakuva on tai voi olla. Viime vuosien inspiroivimpia tekijöitä ovat olleet belgialainen Olivier Schrauwen ja ranskalaiset Ruppert & Mulot. Molempia olen päätynyt julkaisemaan oman Huuda Huuda -kustantamoni kautta. Tämän vuoden syksyksi koitamme yhdessä Kreegah Bundolon kanssa saada ulos Schrauwenin uusimman teoksen. Se on parasta sarjakuvaa, mitä olen lukenut pitkään aikaan.

Neljäs Toivon kirja ilmestyy huhtikuussa 2011.