Hoivaajien kapina : tutkimusmatkoja prekaarisuuteen

"Meille ei makseta tarjoamastamme älyllisestä ja emotionaalisesta työstä, meille maksetaan vain fyysisestä työstä ja siitäkin huonosti.

He eivät tunnusta elämänkokemusta, joka meillä jokaisella on, eivätkä maksa siitä, mutta he hyötyvät siitä silti." Sairaanhoitajat, taiteilijat, opettajat ja kotipalvelijat ansaitsevat murto-osan siitä rikkaudesta, jota he tuottavat työnsä kautta. Hoiva- ja kommunikaatiotyöt ovat tietokapitalismissa voittojen ja talouskasvun keskeisimpiä lähteitä. Ne ovat enimmäkseen juuri naisten tekemiä töitä, joissa sosiaaliset ja kielelliset taidot ovat avainasemassa. Naisten mieliin ja ruumiisiin kertyneet taidot ja tiedot jäävät kuitenkin vaille arvostusta ja tunnustusta, kun niitä pyritään pikemminkin mekanisoimaan, tehostamaan ja repimään erilleen ruumiillisista ihmisistä. Hoivaajien lakko tallaa uusia polkuja keskusteluun, jota Suomessa on toistaiseksi käyty hyvin vähän. Mukana on teoreettisia esseitä, haastatteluja, keskusteluja ja henkilökohtaisia tarinoita. Niissä sairaanhoitajat, väliamerikkalaiset siirtolaiset, viestinnän alan pätkätyöläiset ja puhelintyttöinä opiskelurahojaan tienaavat taidehistorian maisterit kulkevat pitkin Madridin katuja avaten omia reittejään lukijalle. Precarias a la deriva on madridilainen feministinen tutkimusryhmä, joka pyrkii kartoittamaan prekaarien naisten erilaisia kokemuksia ja elämäntilanteita. Sen menetelmät ovat yhtä moninaisia kuin sen jäsenetkin: kaupungilla kuljeskelemisesta ja ihmisten arkisten reittien seuraamisesta haastatteluihin, omakohtaisiin kertomuksiin ja teoreettisiin esseisiin.