“Novelleja ja pienoisromaaneja julkaissutta Hanna Haurua (s. 1978) on verrattu Rosa Liksomiin ja Timo K. Mukkaan. Haurun pohjoisen ääni on monesti inhorealistinen, eikä Jääkansi tee poikkeusta.” – Savon Sanomat

“Voi sanoa, että tarina alkaa tragedialla ja päättyy tragediaan. Tyylilaji on sekä kielen että tapahtumien puolesta varsin mukkalainen.” – Aamulehti

“Mykistyin kirjasta. Hauru tekee sen minulle. Tässä täydellisesti kirjoitetussa kirjassa haisee hulluuden hurma.” – Kirjapolkuni-blogi

“Hanna Hauru on harvinaisen taitava lyhyen proosan taitaja. Hänen kirjansa ovat nopeita lukea, mutta säilyvät ja vaikuttavat mielessä pitkään.  Jääkannessa on 117 sivua, joillakin sivuilla vain vajaat kolme riviä tekstiä, ja silti kirjassa on valtavan iso sisältö.” – Marjatan kirjaelämyksiä -blogi

“Mykistyin Jääkannen edessä. Hauru kirjoittaa vimmaisesti, sivaltaa lyhyin, mutta monimerkityksisin lausein, joissa inhorealistisuus ja kauneus käyvät tiukkaa kädenvääntöä. Vaikka kerronta on tiivistä ja toteavaa, se hengittää ja välittää tuhansia tunteita. Koin lukiessani lievää pahoinvointia, mutta samalla en voinut muuta kuin ihastua Haurun upeaan, tiiviiseen kerrontaan, jossa on kaikki.” – Lukuisa-blogi

“Oululaiskirjailija Hanna Haurun neljäs pienoisromaani Jääkansi on hieno jatko hänen vahvoille psykologisille tarinoillensa. Tarina koukuttaa voimakkaasti. Tarina on niin tosi monelle sodan aikaan syntyneelle lapselle. Hanna Haurun kertomus ahdistaa ja koskettaa, kaikki myötätunto on päähenkilön puolella.” – Kirjasähkökäyrä-blogi

“Hauru kirjoittaa nautittavaa, sujuvaa ja tiivistä proosaa, jonka lauseet ovat tarkkaan harkittuja ja – sanovat pakahduttavan paljon vähillä sanoilla. Romaanin taiten rakennettu tunnelma ja tapahtumat tekevät romaanista pureskeltavan, ei millään mene yhdellä istumalla, vaan pitää välillä sulatella, jotta voi jatkaa.” – Kirjan pauloissa -blogi

“Tarina etenee vähillä sanoilla mutta täysillä kierroksilla. Tunnelma on kaiken aikaa vahva ja ahdistavakin. Nautin Haurun käyttämästä kielestä, etenkin nimenomaan siitä, kuinka vähillä sanoilla hän saa tarinansa kerrottua. Olipa hieno kirja. Uskon, että Jääkansi nousee Tyhjien sielujen saaren rinnalle jaetulle ykköstilalle, mikäli Haurun kirjat pitäisi paremmuusjärjestykseen laittaa.” – Kirjojen keskellä -blogi

“Vain hieman yli satasivuinen Jääkansi on salakavala, ei uskoisi että jokin näin pieni pystyy ravisuttamaan näin paljon.” – Usva-blogi

“Haurun pienoisromaani on ehdottomasti kokoaan suurempi, niin kliseinen kuin määritelmä onkin. Tarina on tavattoman intensiivinen. Lakoninen ja tyylikkään vähäeleinen kerronta on riisuttu suurista tunteista mutta vie vahvasti mukanaan. Erittäin vakuuttavaa työtä!” – Kirjakaapin kummitus -blogi