Pentti Otsamo

Kahvitauko

Kahvia ja naapuruusapua – Suomen Hergé kuvaa arjen pieniä absurdeja hetkiä Unisadut on luettu ja äidinkin on aika saada kuppi kahvia.

Mutta kahvipurkki ammottaa tyhjyyttään. Siispä vikkelästi kauppaan sillä aikaa kun lapsi nukkuu, eihän hän herää unestaan, eihän... Äidin kahvinostomatka saa yhä oudompia käänteitä, kun kukkarossa ei ole lantin lanttia, turvamies mulkoilee pahasti ja maahanmuuttokriittiset ovat pystyttäneet marketin pihalle kahvikojun. Ainut apu tuntuu olevan kahvinmusta naapurinherra. Mutta mitä sitten tapahtuukaan? Otsamon lämminhenkisissä sarjakuvissa arkielämän kuvaukset saavat usein absurdeja käänteitä. Hänen piirrostyylinsä on selkeä ja viivansa sulava ja vivahteikas. Otsamo onkin yksi parhaita suomalaisia Ligne claire -koulukunnan edustajia – Suomen Hergé!

Kirjan arvostelut

“Juuri kun lukija miettii, että ‘olipa se ihan kiva tarina’, Otsamo panee kuutosvaihteen silmään ja viimeistelee yhden viime vuosien parhaista sarjakuva-albumeista.” – Juhani Tolvanen, Ilta-Sanomat

“Upea piirtäjä ja tarinankertoja vie pisteet viimeistään tarinan lopetuksella, joka saa ainakin pienen lapsen vanhemman pohtimaan ajankulua.” – Heikki Valkama, Apu

“Kahvitaukoa voi luonnehtia sarjakuvanovelliksi. Kerronta on tiivistä, mutta se antaa tilaa lukijan luoda asioista omia näkemyksiään.” – Kimmo Rantanen, Turun Sanomat

“Kertomus laajenee seikkailuksi, jossa maailmat, ajat ja ihmiset muuttavat muotoaan.” – Suomen Kuvalehti

“Tekijän pitkä työrupeama näkyy Kahvitauossa sujuvana juonenkuljetuksena. Vaikka arjesta liikkeelle lähtevä tarina saa edetessään absurdeja sävyjä, siirtymät toimivat luontevasti. Realismin ja unenomaisuuden lomittaminen kääntyy Kahvitauon loppupuolella surumieleksi.” – Sauli Pesonen, Kaleva

“Sarjakuvasta tulee väkisinkin mieleen taannoinen suomalainen elokuva Napapiirin sankarit, jossa lähdetään ostamaan kahvin sijasta digiboksia.” – Mikko Vuori, Hämeen Sanomat

“Pentti Otsamon sarjakuvatarina on yhtä aikaa pieni ja suuri. [–] Tarinan lopussa pala nousee kurkkuun.” –Salla Simukka, Suomen Kuvalehti