“Pohjoinen maisema sekä etenkin Rovaniemi ovat ne komeasti ja autenttisesti rakennetut puitteet, joiden seassa taivaltaa tarinan sankari, Liskomiehen kitaristi ja audiovisuaalisen mediakulttuurin opiskelija Kosmo Yliniva. (…) Ylinivan mielessä kieli jytisee koskena, mutta todellisuudessa ulosanti on änkyttämistä. Ristiriidasta irtoaa tehoja. (…) Hauskimmat kierteet syntyvät lehtimiesuran käynnistelystä. Romaanissa pikkukaupungin journalistin pitää varoa, kenen varpaille astuu. Kohtauksessa, jossa pomo taivuttelee toimittajanalkua unohtamaan kuulemansa sitaatit, on miltei mikkorimmis-tason hikisennihkeää komiikkaa.” – Helsingin Sanomat

“Oivallisesti kirja kuvaa alkavaa journalistin uraa ja miten Kosmo kohtaa ensimmäisen kerran toisen kesätoimittajan Ainon ”korpin” ja ”toimituksen muut touhun turruttamat nelikymppiset”. Kirjailija ottaa etäisyyttä nuoruuden itsevarmuuteen nauramalla sille. Kirjassa avautuu ammolleen kuitenkin myös se nuoren toiveiden ja todellisuuden ristiriita, joka tänä päivänä on todellista. Kirjan tarinasta jää toiveikas, hyvä mieli.” – Lapin Kansa

“Tarinan taustalla, tekisipä mieleni sanoa melkein sen varjossa, esitetään myös isompia kysymyksiä ihmisenä olemisen vaikeudesta. Erityisesti siitä, kuinka vaikeaa on minäkuvaansa todellisuudelle altistaa, joten ihan pelkän bändiodysseian varassa ei olla. Romaanin tapa esittää nuo kysymykset myös osoittaa kirjailijalla olevan kerrontateknistä lahjakkuutta. Romaani ottaa etäisyyttä nuoruuden hybrikseen nauramalla sille, ja naurun sävy on ainakin asteen lämminhenkistä raaempi.” – Aamulehti

“Kepeällä kädellä kirjoitettu, tyylilajissaan hyvin istuva taiteilijaromaani vie Rovaniemelle. Pikkukaupunki-kuvauksenakin teos on varsin mainio.” – Kaleva

“Loppua kohden monitasoiseksi kiertyvä kerronta tekee kirjasta oikeastaan aika hienon, jopa oivaltavan.” – Lapin Ylioppilaslehti

“Kosken teksti kuitenkin valloittaa puolelleen, sillä velmuileva, omaa nokkeluutta esittelevä tyyli sopii minäkertojalle mainiosti. Sopivasti annosteltu murrepuhe vielä kruunaa herkullisen vaikutelman. Huumorin laatu on nautittavaa sekin. Nuoruuden hölmöydelle ja kaikkivoipaisuuskuvitelmille hymähdellään kirpeästi, mutta silti ehdottoman ymmärtäen.” – Kaltio

“Kairan tarina on erittäin hyvä. Se on arkinen mutta myös mielikuvituksellinen. Mutta tärkeintä on kokonaisuuden eheys, tiukka paketti. Teksti ei rönsyile, eikä tyhjäkäyntiä ole, vaan tarina kulkee.” – Kirjallisia-blogi