Keskustelua kuolleiden kanssa

Dunmoren tiheätunnelmainen trilleri alkaa, kun nuori lontoolaistaiteilija Nina matkustaa sisarensa Isabelin luo Englannin idylliselle maaseudulle.

Isabel on vuoteenomana toipumassa esikoisensa synnytyksestä, joka ei ole sujunut hyvin. Helteen painostamassa talossa ja puutarhassa liikuskelevat myös lapsen isä Richard, Isabelin ystävä Edward sekä vauvaa hoitava Susan. Pian asetelmasta kehittyy hitchcockmaisen hiostava jännitysdraama. Poikavauvan läsnäolo nostaa pintaan torjutut muistot onnettomuudesta, joka tapahtui sisarusten pikkuveljelle. Mutta oliko se itse asiassa onnettomuus? Ja kenen muistot ovat oikeita, kenen kuviteltuja? Vanhat kauhut uhkaavat toistua, kun ilmapiiri sähköistyy sietämättömäksi ukkosmyrskyn lähestyessä mereltä... Tuottelias ja palkittu brittikirjailija Helen Dunmore syntyi Yorkshiressä vuonna 1952. Hän opiskeli Yorkin yliopistossa englannin kieltä ja opetti sitä valmistuttuaan useissa yliopistoissa, parin vuoden ajan myös Suomessa. Dunmore on voittanut jännityskirjoillaan mm. arvostetun Orange Prizen ja Whitbread-kirjallisuuspalkinnon. Hän on kirjoittanut myös runoja ja lastenkirjoja. Hänen teoksiaan on julkaistu ympäri maailmaa yli 15 maassa. Keskustelua kuolleiden kanssa on ensimmäinen Dunmorelta suomennettu romaani. Kuuna päivän -kokoelmassa (WSOY, 2003) ilmestyi hänen runouttaan. "Keskustelua kuolleiden kanssa nousee lentoon häikäisten lukijansa nerokkuudellaan." - Financial Times "Kuumuus makaa maiseman yllä kuin peitto, ja lukijaa kylmää. Kauhein paljastuu vasta viimeisillä riveillä. Kirjan loppu on hyytävä." - Lili Wessman, Satakunnan Kansa "Hämyisessä kevätillassa unien menettämistä kaihtamattomalle trillerinahmijalle Keskustelua kuolleiden kanssa on hyvällä maulla solmittu ja tyylikkäästi suomennettu pelkopaketti." - Saara Kesävuori, Aamulehti "Tarinassa on imua, menneisyyden puoliksi unohtuneilla synneillä on painonsa." - Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset "Että voi kirjassa vetää juonen kumilangan tiukalle! Helen Dunmorea voi onnitella kirjasta, joka sykkii elämisen vahvaa makua. Kirja on takuulla vuoden 2004 parhaita dekkareita." - Markku Peltonen, Hämeen Sanomat "Miksi Suomessa ei kukaan osaa kirjoittaa näin piinaavan jännittävästi? Korkeat pisteet tulevat tyylin hallinnasta ja siitä, että henkilöitä kuoritaan kuin sipuleita eikä lukija edes lopussa voi olla ihan varma siitä, kuka on mitäkin. Juju onkin toisaalla, eikä vähiten siinä pelottavassa oivalluksessa, ettei tarina pääty, vaikka kirja loppuu." - Brita Passi, Iltalehti Viikonvaihde "Tekstissä on vihjeitä niin Virginia Woolfin kuin Daphne du Maurieriin." - Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti