Kuoleman valttikortit

Tiny Bock heivasi ruhonsa rantatuolista.

Hän seisoi metsäaukiolla hetken aikaa liikkumatta ja kuunteli, mutta ei kuullut muuta kuin hyönteisten ininän ja ruokaa etsivien metsähiirien rapinaa. Hän taittoi punavihreän rantatuolin kokoon, kiikutti sen mustan avopakettiauton luo ja heitti sen auton lavalle. Hän avasi ohjaushytin matkustajanpuoleisen oven ja kurkotti ottamaan istuimelta paperipussin. Pussissa oli kaksi foliopaperiin käärittyä bolognasämpylää ja kaksi keitettyä kananmunaa. Hän avasi toisen sämpylän kääreen ja huomasi, että täytteenä oleva leikkele oli muuttunut reunastaan vihreäksi. Hän kääri sämpylän takaisin kääreeseen ja otti toisen keitetyistä kananmunista. Hän mursi munan kuoren ja kuori sen, mutta halkaistessaan munan kahtia hän huomasi, että valkuainen oli muuttunut sinertäväksi ja muna haiskahti vahvasti rikille.

Munan ja rikinkatkun myös vainunnut pesukarhu kohottautui takajaloilleen noin kuuden metrin päässä ja heilutteli etujalkojaan nuuskien ilmaa.

Tiny Bock huomasi pesukarhun ja laski kaksi kananmunan puolikastaan ruohomättäälle. Kun Tiny siirtyi pakettiauton ohjaamoa kohti, kipitti pesukarhu, naaras, lähemmäksi ja sieppasi munanpuolikkaat. Pesukarhu kiikutti puolikkaat mutaisen lammikon luo ja pesi ne ennen kuin alkoi syödä niitä. Pakettiauton ohjaamosta haulikkonsa ottanut Tiny Bock laukaisi kerran. Kahdeksan kahdestatoista haulista osui pesukarhuun muuttaen sen tunnistamattomaksi möykyksi karvaa ja lihaa. Bock latasi haulikon ennen kuin työnsi sen takaisin penkin yläpuolella olevaan asetelineeseen.

Kuunnellessaan uudestaan Bock saattoi kuulla ilmatyynyaluksen lentokonemoottorin äänen kauan ennen kuin sai veneen näkyviinsä. Sitten hän huomasi sen: se oli palaamassa laituriin eri suunnalta kuin hän oli odottanut, mutta Chico de las Mas oli suunnistamassa erehtymättömästi kohti Bockia ja pysäköityä pakettiautoa. Viilettäessään Evergladesin märän vesiruohikon poikki se muistutti jättiläismäistä mutta harmitonta hyönteistä.

Chico käänsi alumiinipaatin sivuttain ja pysähtyi ennen kuivaa, pensaikkoista laituria. Kun Chico oli sammuttanut moottorin ja viuhuva propelli oli pysähtynyt, Bock kysyi: “Missä viivyit niin kauan?”

“Minulla oli vaikeuksia löytää tarpeeksi syvää kuoppaa. Mutta sillä ei ole väliä. Kun sateet tulevat, koko tämä alue on kolmekymmentä senttiä veden alla. Silloin tähän laituriin ei enää pysty ajamaan kuuteen kuukauteen. Arvelin kuulleeni haulikon laukauksen, mutta en ollut varma.”

Bock virnisti ja osoitti pesukarhun jäännöksiä. “Ammuin pesukarhun.”

Miehet työnsivät veneen aukiolle ja hyvän matkaa sen toisella puolella olevaan pensaikkoon. Chico kiinnitti veneen keulastaan kettingillä sypressiin ja lukitsi kettingin munalukolla. He kapusivat pakettiauton ohjaamoon. Chico istui ratin taakse ja ajoi kuivan hietikon poikki välttäen silloin tällöin vastaan tulevia lammikoita kohti hiekkatietä, jonne oli noin kymmenen minuutin ajomatka. Tien oli rakentanut Big Cypressiin noin viisi vuotta aikaisemmin joukko Naplesista olevia metsästäjiä. He olivat suunnitelleet rakentavansa myös viikonloppuhuvilan, mutta heidän suunnitelmastaan ei ollut tullut mitään, joten nyt kolmisenkymmentä senttimetriä vesirajan yläpuolella oleva tie ei johtanut mihinkään.

“Paitasi rintamuksessa on verta”, Bock sanoi.
“Tiedän.” Chico kaivoi paitansa taskusta verisen Baggien ja ojensi sen Bockille.
“Mikä tämä on?”
Chico nauroi. “Bonusta. Muistatko sen pitkän kaverin, jota he kutsuivat Cest Dieuksi? Kaivoin tuon veitsellä hänen persereiästään.”

Bock otti Baggiesta märän setelitukon ja heitti Baggien ulos ikkunasta. “Yksi kymppi ja kolmekymmentä dollarin seteliä. Neljäkymmentä taalaa. Leikkelitkö toisia?”
“Ei tarvinnut. Olin tarkkaillut heitä huolella, eikä kukaan heistä päästänyt vanhaa Cest Dieuta hetkeksikään silmistään. Hänen kanssaan oli aina yksi tai kaksi toisista, joten tiesin, että hän säilytti heidän kaikkien rahoja.”

Bock taittoi setelit ja työnsi tukon takataskuunsa. “Pussissa on jäljellä pari bolognasämpylää, jos haluat.”
“Haitilaisten upottaminen suohon on kovaa hommaa, herra Bock. Ajattelin, että voisimme ajaa Immokaleehen ja ostaa kahvilasta kunnon aterian.” Chico hidasti vauhtia, repi paidan päältään ja heitti sen ulos auton ikkunasta.
“Miksipä ei? Mutta sinulle ei tarjoilla kahvilassa, jollei sinulla ole paitaa.”
“Ostan Sundry Storesta t-paidan. Pikkujuttu.”

Saavuttuaan hiekkatien luo Chico pääsi korotetulle penkereelle ongelmitta ykkösvaihteella. Tie kulki länteen kaksi mailia ennen yhtymistään osavaltion tielle. Chico kääntyi pohjoiseen ja suuntasi kohti Immokaleeta.