Pentti Saarikosken toinen tuleminen

”Jumalauta.

Olenko minä ainoa kuollut!” Puistokäytävällä jolkottava koira pysähtyy ja vilkaisee surullisen viisailla silmillään pilleriläjää penkillä istuvan miehen kämmenellä, sitten kohti. Saarikoskiko se siinä, mies tervehtii ja jättää itsemurhan tekemättä. Samat silmät, sama katse. Mies on pilannut maineensa arkeologina ja tuhonnut avioliittonsa, löytänyt kiskurihintaisen alivuokralaishuoneen, saman jossa Pentti Saarikoski vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, piti päiväkirjaa ja kirjoitti ensimmäiset runonsa. Pian Saarikosken haamu palaa tilittämään mitä tapahtui todella ja missä kaikkialla tuli kuljettua. Mitä ikuisuus on ehtinyt opettaa ihmisistä, jumalista ja elämän tarkoituksesta. Tavataan tuttuja, setvitään menneitä, sotketaan tulevia. Elossa olevien aikalaisten määrä ja aktiivisuus yllättää. Antero Viinikaisen romaani on veijarimainen läpivalaisu suuren runoilijan ja merkittävän kulttuurivaikuttajan ajasta, elämästä ja tuotannosta.