Sibeliustalo : lastuja

Rennon komea teos maailman parhaimpiin kuuluvasta konserttitalosta.

Sibeliustalo purjehti suomalaisen puurakentamisen lippulaivana Lahden Vesijärven rantaan vuonna 2000. Se oli lähetetty liikkeelle ainoastaan kahta vuotta aiemmin, kun Kimmo Lintulan ja Hannu Tikan ehdotus "Lastu" valittiin arkkitehtuurikilvan voittajaksi. Päätös konsertti- ja kongressitalon rakentamisesta tehtiin kaupungissa, jota talouslama oli koetellut erityisen ankarasti. Lastu sai lähtöluvan täpärästi, yhden äänen enemmistön turvin. Sen matka oli myrskyisä eikä ankkuroituminen käynyt kivuitta: rakennusaikataulu ja budjetti olivat ennenkuulumattoman tiukkoja samoin kuin lippulaivan ympärillä lainehtiva julkinen keskustelu. Kiihkeäsävyinen debatti ja ristiriitaiset tunteet eivät vieläkään ole täysin hälvenneet Sibeliustalon ympäriltä. Kiistatonta on kuitenkin se, että Suomi on saanut konserttisalin, jonka akustiikka kuuluu maailman parhaisiin. Talon orkesteri, Sinfonia Lahti, on myös on tehnyt oman odysseiansa maailman parhaimpien joukkoon. Sibeliustalo on saanut superlatiiveja osakseen, mutta siihen ei ole tarttunut suurille rakennuksille ominaista pönäkkyyttä, vaikeastilähestyttävyyttä eikä myöskään elitismin leimaa. Päinvastoin, Peter von Baghin sanoin: "talo on tavattoman inhimillisen tuntuinen." Tämä välittyy myös poikkeuksellisesta talokirjasta. Kirja Sibeliustalosta kertoo talon tarinaa ihmisten kokemusten, muistelun ja tuokiokuvien kautta. Ihmisten elämykset talossa niin kokouksissa kuin konserteissakin ovat resonoineet ja kaikuneet kauaksi. Hyvässä akustiikassa pieninkin pianissimo kuuluu.