Marco Kososen haastattelu Helsingin taiteiden yössä

Marco Kosonen kertoi kirjastaan Helsingin Taiteiden yössä 27.8.2010

Jaakko Launimaa

Mistä kirjassa Rock’n’roll Suicide Baron kyse?

– Siinä on kaikkein eniten kyse unelmista, niistä kiinni pitämisestä ja niiden tärkeydestä. Siitä, että kaikki on mahdollista, vaikka elämä välillä vähän kolhiikin. Lisäksi kirja kertoo matkoistani ja ennen kaikkea Rock’n’roll Suicide Bar -nimisestä baarista, jonka perustin Koh Rongin saarelle Kambodzaan. Kirja on tavallaan erilaisten tekstien blandis, jossa jokainen sana on totta.

Rock’n’roll Suicide Bar oli siis se unelma, jota lähdit toteuttamaan?

– Se oli yksi niistä, ja niitä tulee koko ajan lisää. Unelmanani oli perustaa baari jonnekin muualle kuin Suomeen, tehdä siitä itseni näköinen ja soittaa siellä juuri sitä musaa, jota itse halusin. Sitten unelma toteutui Koh Rongin paratiisisaarella – kaukana kaikesta. Baari sai nimensä David Bowien kappaleesta, ja musiikki oli baarin arjessa erittäin tärkeässä osassa, kuten muussakin elämässäni. Baari toimi kolmen talven ajan, eikä ole mitenkään sanottua, etteikö Rock’n’roll Suicide Barin tarina vielä voisi jatkua tavalla tai toisella. Unelmien pitää antaa lentää, eikä niitä saa sitoa liiaksi mihinkään aikaan tai paikkaan – tai edes ihmisiin, ja sama koskee baarin henkeä. Sen pitää antaa lentää vapaana.

Kuinka päädyit juuri Koh Rongille?

– Aasia oli maankolkka, jota olin aiemmin vältellyt. Mielessäni on karttapallo, jossa on nuppineuloja niiden paikkojen kohdalla, joissa olen käynyt. Näitä neuloja pitää saada tarpeeksi laajalle, joten oli vain ajan kysymys milloin lähtisin Aasiaan. Kaikki on kuitenkin kohtalon ja sattuman käsissä, tai ainakin minä uskon niin. Kohtalo ja sattuma veivät minut Koh Rongille, mistä tuttavani oli ostanut maata tarkoituksenaan perustaa sinne guesthouse. Liikkuessani lähistöllä päätin poiketa sinne, ja silloin tiesin, että tämä on se paikka minne perustan baarini. Saarelle oli aika vaikea päästä, siellä ei ollut sähköä ja ylipäätään olosuhteet olivat siellä hyvin alkeelliset. Baariin tulikin reppureissaajia, jotka olivat valmiita näkemään vaivaa ja etsivät jotain sellaista, mitä mantereelta ei löydy. Enimmäkseen baarissa kävi hyviä tyyppejä.

Miltä Kambodzan todellisuus vaikutti tuolloin?

– Meininki oli se, että rahalla sai ihan mitä vain. Paikallinen oikeusjärjestelmä oli aika heikko, ja korruptio rehotti. Kambodzassa oli ihan oma fiiliksensä, ja luottamus tulevaisuuteen oli aika heikko. Siitä on kuitenkin niin vähän aikaa, kun punakhmerit murhasivat siellä ihmisiä ja maa pantiin palasiksi. Totta kai se näkyi, ja totta kai se vaikutti edelleen Kambodzan arjessa. Tällainen oli päällimmäinen kuva, jonka maasta sai, mutta kyllä siinä maassa oli muutakin. Monet ihmiset osoittivat, että oli mahdollista nousta myös pahimmista paikoista ja tilanteista ja että oli mahdollista yrittää toteuttaa unelmiaan, vaikka köyhyyden keskellä eläisikin.

Viittaat kirjassasi usein David Bowien ja Pelle Miljoonan musiikkiin. Mitä nämä artistit sinulle merkitsevät?

– David Bowien tuotanto on valtava arkku hienoa, tunteisiin vetoavaa musiikkia, jota tulee onneksi vielä lisää. Kirjoitan kirjassa, että Pelle Miljoona ja Moottoritie on kuuma-albumi olivat oikeasti tärkeä syy sille, että lähdin aikoinaan matkustamaan. Pellen merkitys on ollut minulle suuri myös myöhemmin, sillä Pellen musiikissa kiteytyy eteenpäin menemisen meininki, eikä tämä ole mikään juttu vaan totta. Pelle on minulle tavallaan liikkeelle paneva voima, tai yksi niistä. Koen, että Pellen innoittamana lähdin sille matkalle, jolla edelleen olen.

Kirjassa kirjoitat myös intuition merkityksestä päätöksenteossasi. Mikä on intuition merkitys sinulle?

– Esimerkiksi hädän hetkellä voi joutua tekemään valintoja, joista ei voi olla täysin varma, ja silloin on onneksi olemassa intuitio, jolta voi pyytää apua. Vanhakantaisen romanttisesti sanottuna silloin pitää kuunnella sydäntään ja tehdä ratkaisu sen pohjalta. Aina välillä voi mennä metsään niin että ryskyy, mutta taaksepäin katsoessani tuntuu siltä, että useimmiten on tullut tehtyä hyviä valintoja. Elämä on seikkailu, jota ei pidä pelätä. Siinä pitääkin olla vaaroja, ja välillä tapahtuu kaikkea ikävää, mutta eihän elämässä muuten olisi mitään järkeä.