“Prole on taitavasti ja maukkaalla kielellä kirjoitettu selviämistarina, joka herättää menneiden vuosikymmenten Suomen eloon kauneudessaan ja kauheudessaan.” – Kaisa Viitala, Ilkka

“On mukava joskus lukea suorasanaista tekstiä, jossa unohdetaan hienot kielikuvat ja vertaukset ja sanotaan asiat niin kuin ne ovat. Prole toi mieleen Pirkko Saision Elämänemenon ja Susanna Alakosken Sikalat.” – Eija Huusari, Eeva

“Kiinnostava kuvaus lähihistoriasta, luokkamatkasta kaupunkilaisuuteen.” – Sanna Wirtavuori, Anna

“Ajankuva on kutkuttavan todenmukainen: pulsaattoripesukone purskuttaa, lämpörullat lämpiävät ja beibidoll-yöpaidalla hurmataan miehiä.” – Hannele Salminen, KirjaIN

“Lieksalaissyntyinen Björk, joka päähenkilön tavoin on itsekin juristi, kuvaa Enzo-Gutzeitin työläisyhteisöön kuuluvan perheen ja lähiympäristön elämää rehevästi ja todentuntuisesti.” – Sirpa Koskinen, Kansan Uutiset Viikkolehti

“Marja Björk rakentaa hienovireisen perhetarinan täynnä tunnistettavia tyyppejä.” – Me Naiset

“Teos on tärkeä lisä suomalaisen nousukauden kuvauksiin, ja uskon, että moni lukija voi samaistua tarinan päähenkilöihin ja tapahtumiin. Kirjailijan suuri ansio on kuvata kaikkea kurjuutta moralisoimatta ja osoittelematta. Näin tilanteet vyöryvät oikeassakin elämässä.” – Arto Vaahtokari, Helsingin Uutiset

“Romaani tuo mieleen Susanna Alakosken Sikalat, 2000-luvun työläiskuvauksen, joka pohtii lapsuuden vaikutusta yksilöön. Olemme epäyksilöllisellä tavalla yksilöllisiä. (…) Niin Prolen kieli, esineistö kuin tapahtumatkin tuntuvat uskottavilta – tosin mistäs minä 1970-luvulla syntyneenä tietäisin. Se ei kuitenkaan ole minkään kirjan kannalta olennaista. Romaani lajina ei edusta historiantutkimusta vaan kartoittaa eri aikojen mentaliteetteja. (…) Sanoiksi tiivistetty menneisyys, “ajan henki” hönkii kirjallisuudessa aina myös nykyisyyttä. Ajatuksemme entisajoista kertovat ainakin yhtä paljon 2010-luvusta kuin kirjan kuvaamasta aikakaudesta.” – Ville Hänninen, Aamulehti

“Marja Björk kirjoittaa tarkkaa ajankuvaa. (…) Prolella on tärkeä merkitys sosiaalisten haavojen avaajana ja kovien kipujen kautta myös niiden parantajana.” – Eija Komu, Savon Sanomat